Sarja veneenveistäjä Risto Kristeristä ja Seppo Mäkelästä ja heidän veistämöstään jatkuu. Tässä osassa kerrotaan Risto Kristerin ja Eino Antinojan yhteisen taipaleen alusta. Yllä kuva Eino Antinojasta ja Rod Stephensistä koepurjehtimassa Huh-Maria. (Kuva: Eino Antinojan arkisto , kirjasta Veneenrakentaja Eino Antinoja)
Risto Kristeri ja Tauno Rouhiainen olivat Eino Antinojan veistämön palveluksessa parikymmentä vuotta eli sen ajan, jolloin veistämöllä rakennettiin puuveneitä ja Inkoon veistämöllä aloitettiin lujitemuoviveneiden valmistus. He valmistivat siellä osan lujitemuoviveneiden lesteistä.
Eino Antinoja päättää ryhtyä päätoimiseksi veneenrakentajaksi
Eino Antinojan mukaan hänen varsinainen uransa veneenrakentajana alkoi vuonna 1958, jolloin hän aloitti ”Kuohuneidin” rakentamisen. Se oli haaste hänelle, ja hän kiittää arkkitehti Heikki Sireniä, jonka vaativa mukanaolo rakennusvaiheen aikana oli auttanut häntä paljon. Hän oppi, kuinka paljon suuren purjeveneen rakentaminen vaatii ja maksaa.
Kun ”Kuohuneiti” valmistui, Eino Antinojan oli ratkaistava jatkaisiko hän entistä tointaan Kansanhuoltoministeriön osastosihteerinä tai perustaisiko hän oman veneveistämön. Hänen tehtävänään ministeriössä oli metallialan hinnoittelu. Hänen mukaansa tämä toimi auttoi häntä veneenrakennuksessa, koska hän saattoi soveltaa tätä tietoa myöhemmin veneiden kustannuslaskennassa. Hänellä oli jo ennen vastuun ottamista ”Kuohuneidin” rakentamisesta kokemusta veneiden rakentamisesta. Olihan hän rakentanut jo kolme purjevenettä, joista viimeinen, ”Myrskytuuli”, oli laadukkaalla rakennustavalla ratkaissut hänelle ”Kuohuneidin” rakentamisen.
Eino Antinoja Huhmarin veneveistämöllä rakennetun ”Nordfahrerin” ruorissa. Risto Kristeri oli rakentamassa ”Nordfahreria”. (Marja Petäjän kuva-arkisto.)
”Kuohuneidin” onnistunut rakentaminen oli ratkaiseva Eino Antinojan tulevalle uralle veneveistäjänä. Hän oli rakentanut ”Kuohuneidin” tuntipalkalla. Siten hän oli vapaa mahdollisuudesta, että hän olisi laskenut rakennusurakan väärin. Hän saattoi siten syventyä täydellä teholla pelkästään rakentamiseen, eikä hänen tarvinnut miettiä rakentamisen taloudellista puolta. Rakentamisen aikana hänelle selvisi, mitkä olivat työn, materiaalin sekä yleiskustannusten osuudet ja mitä ehkä käteen voi jäädä. Hänelle selvisivät materiaalit ja niiden hinnat, sillä hänellä oli pääasiallinen vastuu niiden hankinnoista. Nämä tiedot olivat arvokkaita hänelle oman veistämön kannalta. Mutta ei ole myöskään unohdettava erinomaisia ja vastuunsa tuntevia veneveistäjiä ja myös muita ammattihenkilöitä, jotka olivat mukana rakentamassa ”Kuohuneitiä”.
”Kuohuneidin” rakentamisella Eino Antinoja nousi silloisten veneenrakentajien eturiviin. Rakentamisen onnistuminen ja siitä levinnyt maine luotettavana ja taitavana veneenrakentajana oli valitun ammatin kannalta erittäin tärkeää. Tämän kokoluokan purjeveneiden tilaajia oli Suomessa tuolloin vähän, mutta nämä varakkaat tilaajat odottivat saavansa täyden vastineen sijoitukselleen, ja sen he myös saivat. Tästä on todistuksena se, että hänen rakentamansa veneet ovat edelleen haluttua arvotavaraa, josta luopuminen on omistajille vaikeaa.
”Kuohuneidin” rakentamisen yhteydessä Eino Antinoja oppi tuntemaan Rod Stephensin, joka oli veneen suunnitelleen Olin Stephensin veli. Rod Stephensin tehtävä oli valvoa Sparkman & Stephensin suunnittelutoimiston suunnittelemien purjeveneiden rakennustyöt eri puolilla maailmaa olevilla veistämöillä. Tämä tuttavuus johti siihen, että lukuisat Eino Antinojan myöhemmin rakentamat kuuluisat purjeveneet olivat Olin Stephensin suunnittelemia.
Olin Stephensin mukaan kaksi veneveistäjää oli yli muiden: toinen heistä oli englantilainen Glare Lallow ja toinen Eino Antinoja.
Eino Antinoja rakentaa veneveistämön Huhmariin
”Kuohuneiti” valmistui vuonna 1961. Eino Antinojalla ei ollut siinä vaiheessa sopimuksia uusien veneiden rakentamisesta. Mutta hänellä oli hyvät edellytykset menestyä veneiden rakentamisessa. Hänellä oli laaja kokemus veneiden rakentamisesta, hyvä maine ja parhaat veneveistäjät: Tauno Rouhiainen ja Risto Kristeri. Viimeksi mainitulla oli nyt veistämökokemusta kuusi vuotta. Veistämö vain puuttui, ja Antinojan oli ryhdyttävä toimiin sen rakentamiseksi.
Importer Oy:n johtaja Carl-Otto Bremer omisti Vihdin kunnan Huhmarissa tilan, jossa oli tyhjä 1950-luvun asuintalo sekä vanha, puisia sillin tai silakan säilytykseen tarkoitettuja tynnyreitä valmistava pieni tehdas. Hän teki Eino Antinojan kanssa sopimuksen tilan käyttöoikeudesta, jonka mukaan tällä oli oikeus lunastaa tila myöhemmin. Eino Antinoja sopi mineriittihallin omistuksesta Heikki Sirenin kanssa, ja halli siirrettiin Huhmariin. Eino Antinoja rakensi siinä kaikki puiset purjeveneet lukuun ottamatta ”Vingaa”, joka viimeisteltiin Inkoon veistämöllä. Puurakenteisessa hallissa tehtiin erilliset puutyöt, kuten esimerkiksi kaarien uloslyönnit.
Kirjan voi tilata
Kirjasta otetaan vain pieni painos ja sitä ei löydy kirjakauppojen hyllystä, mutta jos joku sellaisen haluaa ostaa, niin kirjaa (hintaan 28,50 euroa + postikulut) voi tiedustella Ilpo Kauhasen vaimolta sähköpostitse: pirkko.kauhanen@pp.inet.fi
Sarja veneenveistäjä Risto Kristeristä ja Seppo Mäkelästä ja heidän veistämöstään jatkuu.
