Klassikko etsii uutta kotisatamaa

Klassikko etsii uutta kotisatamaa

Klassikkovenerekisteriin hyväksytty Najadi etsii uutta omistajaa jatkamaan legendaarisen veneen purjehdusta.

Najadin historia on merkittävä osa suomalaisen veneenrakennuksen historiaa – ja nykypäivää. Veneen suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvät nimet Alan H. Buchanan, Eino Antinoja ja Risto Kristeri. Najadista ei voi kirjoittaa ohittamalla edellä mainittuja herroja.

Najadi lähdössä purjehtimaan Merenkävijöiden satamasta Helsingin Kaivopuoston edustalla. Kuva: Risto Kristrin arkisto.

Najadi lähdössä purjehtimaan Merenkävijöiden satamasta Helsingin Kaivopuiston edustalla. Kuva: Risto Kristerin arkisto.

Alan H. Buchanan

Alan Buchanan (1922-2015) oli brittiläinen merivoimien suunnittelija ja purjehtija. Hän suunnitteli yli 2 400 venettä, mukaan lukien jahdit, jotka voittivat Admiral’s Cupin , Cowes-viikon ja Fastnet Race -kilpailun.

Eino Antinoja

Eino Antinoja rakensi vuonna 1947 itselleen ensimmäisen purjeveneen, ”Tuulen”, mukaillen Helsingör-jollan linjoja. Omana arvionaan ”Tuulesta” hän lausui: ”Veneeni olen itse rakentanut. Se on kuin osa itseäni, tunnen sen hyvät puolet, huonoja sillä ei olekaan, jollei oteta huomioon sen 5,5 m pituutta ja siitä johtuvaa ahtautta.”

Antinojan rakentamalla kolmannella purjeveneellä, ”Myrskytuulella”, tuli olemaan ratkaiseva merkitys Eino Antinojan uraan. Kun Heikki Siren ryhtyi rakennuttamaan kuuluisaa S&S-venettä, ”Kuohuneitiä”, hän etsi sille rakentajaa. Vihjeen perusteella hän kävi tarkastamassa ”Myrskytuulen” ja oli tämän laadukkaaseen rakentamiseen tyytyväinen. Hän palkkasi Eino Antinojan rakentamaan ”Kuohuneidin”, joka valmistui vuonna 1961. ”Kuohuneidin” rakentamiseen osallistui myös Risto Kristeri. ”Kuohuneidin” rakentamisella hänelle avautui tie suomalaisten veneenrakentajien eturiviin. ”Kuohuneidin” rakentamisen yhteydessä Eino Antinoja tapasi ensimmäisen kerran Rod Stephensin, ja siitä alkoi heidän vuosikymmeniä kestävä yhteistyönsä.

”Kuohuneidin” jälkeen seurasi rivi kuuluisien kansainvälisten venesuunnittelijoiden piirtämiä purjeveneitä: yhdysvaltalaisen John G. Aldenin suunnittelema ”Nordfahrer”, ruotsalaisen Arvid Laurinin suunnittelema ”Aureola” sekä englantilaisen Alan H. Buchanan suunnittelemat ”Marjo”, ”Marioma, ja ”Najadi”. Näistä kolme viimeksi mainittua nostivat suomalaisen avomeri-kilpapurjehduksen kansainväliseen tietoisuuteen. Lähde Ilpo Kauhanen/Eino Antinoja

Risto Kristeri

Ote Ilpo Kauhasen kirjoittamasta kirjasta veneenrakentaja Eino Antinojasta.

”Risto Kristeri syntyi Helsingissä. Hän suoritti Helsingin kaupungin valmistavan ammattikoulun puuseppälinjan. Jo opiskeluaikana hän oli kiinnostunut veneveistäjän ammatista. Päätettyään opintonsa hänen opettajansa hankki Kristerille työpaikan Salmisaaren veneveistämöltä. Täällä hän tapasi ensimmäisen kerran Tauno Rouhiaisen.

Kristeri on taitava käsistään, ja hänelle annettiin alusta alkaen suhteellisen vaativia töitä. Hänen ensimmäinen työnsä veistämöllä oli vanhan Pohjoismaisen kansanveneen peräsimen valmistaminen. Hän onnistui siinä hyvin. Kun ”Kuohuneidin” rakentaminen oli alkanut, Antinoja haki Kristerin Salmisaaren veneveistämöltä Sirenin tontille töihin.

”Kuohuneidin” köli oli tuolloin jo valettu ja nostettu rakennuskelkan päälle, jossa varsinainen rakennustyö alkoi. Keula- ja perästeevit olivat valmiina. Tauno Rouhiainen työskenteli silloin jo emäpuun parissa. ”Kuohuneidin” rakentamisen aikana Kristeri tutustui paremmin Rouhiaiseen, ja heistä tuli hyvät ystävät.

Kun Antinoja perusti veistämönsä Huhmariin, Kristeri jatkoi siellä veneveistäjänä. Hän oli mukana ”Nordfahreria” rakentamassa, mutta meni välillä asevelvollisuuttaan suorittamaan. Hän palasi sitten rakentamaan ”Najadia” ja jatkoi Antinojan veistämön palveluksessa myöhemmin Inkoossa aina vuoteen 1975 saakka, jolloin hän siirtyi Lito-Marin Oy:n palvelukseen.

Najadi on rakennettu Huhmarin veistämöllä vuonna 1965. Kuva kirjasta Eino Antinoja - Vene tehty menystymään.

Najadi on rakennettu Eino Antinojan Huhmarin veistämöllä vuonna 1965. Kuva kirjasta Eino Antinoja – Vene tehty menestymään.

Risto Kristerin haaveena oli aina ollut oman veneveistämön perustaminen. Hän toteutti tämän ajatuksensa vuonna 1980, jolloin hän perusti yhdessä Seppo Mäkelän kanssa toiminimen Veneveistämö Kristeri ja Kumppanit. Lujitemuoviveneitä valmistava veistämö aloitti toimintansa Mustiossa. Ensimmäisinä veneinä rakennettiin Kristerin suunnittelemia moottoripurjehtijoita, nimeltään Degerö 28 MS. Tämän saaman suosion myötä toiminta laajeni, ja uusi veistämö rakennettiin myöhemmin Inkoon Tähtelään. Mallivalikoima on tähän päivään mennessä kasvanut viiteen eri tyyppiin. Menestyksen takaavat veneiden hyvä laatu ja loistelias puutyö, joka pohjautuu Kristerin vuosiin Antinojan veistämöllä.

”Kristerin veneveistämö on siisteydessään kuin laboratorio”, sanoo Antinoja.”

Myydään Sy Najadi (OR L-51)

Tilaisuus puuveneharrastajalle

Suunnittelija: Alan H. Buchanan
Pituus 34´
Rakennusmateriaali: Mahonki
Purjevene (klassikkomerkintä)
Rakennettu Antinojan veistämöllä vuonna 1965

Hieno kunto. Vene on peruskorjattu perusteellisesti
Varustus /Katsastusvarustus
Lämmitin, Kaasuliesi, Septi, Atopilotti, Tuuli,loki,kaikumittarit
Uudehkot purjeet ,Genoa ,Läpilattaiso, stakkeri

Moottori: Yanmar 2 GMF 13 hv

Mahdollisesti saatavana myös traileri ja talviteltta

Myyjä: Yksi veneen rakentajista
Risto Kristeri
risto.kristeri@degeroyachts.fi

DSCN1094

Seuraavaksi ote Ilpo Kauhasen kirjasta, jossa hän kertoo ”Najadin” rakentamisesta.

”Vuonna 1964 voimassa olleen liikevaihtoverolain mukaan yli 10 metrin pituiset alukset olivat liikevaihtoverosta vapaita. Tämän vuoksi veneen tilaaja insinööri Antti Oksanen halusi, että East Coast One Design-veneen pohjalta suunniteltaisiin uusi vene, jonka runkoa jatkettaisiin niin, että liikevaihtoverovapaus saavutettaisiin. Buchanan laati uudet piirustukset, joiden mukaan veneeseen lisättiin peräosa. Tämän vuoksi veneen kokonaispituus kasvoi 10,20 metriin. Vesilinja tuli hieman kapeammaksi. Myös purjepinta-alaa suurennettiin.

Uusi vene valmistui vuonna 1965. Se nimettiin ”Najadiksi”.

Veneen mitat ovat: kokonaispituus 10,20 m, vesilinja 7,49 m, leveys 2,78 m, syväys 1,40 m, purjepinta-ala 48 m2 ja uppouma 5,0 t. Apumoottoriksi asennettiin 10 hv:n Albin 0-21. ”Najadissa” on rautaköli.

Purje ja Moottori-lehdessä julkaistiin vuosina 1964 – 1965 artikkelisarja ”Kuinka Avomerijahti syntyy”. Toimittaja Martti Rusi kirjoitti artikkelit, ja valokuvaaja Håkan Sandblom kuvasi artikkeleiden valokuvat. Tämä artikkelisarja on venehistoriallisesti ainutlaatuinen. Se kuvaa vaiheittain tarkasti ”Najadin” rakennusvaiheet aina ensipurjehdukseen saakka. Purje ja Moottori-lehti nimesi ”Najadin” nimikkoveneekseen.

Purje ja Moottori-lehti kertoo numerossa 1/1965:
”KR-jahti, jonka rakentamista näin seuraamme, oli jo nyt saanut veneen muodot – irtonaisista kappaleista oli koostunut puhdaspuinen venekaunotar. Ensimmäisenä tehtävänä tarvittavien osien valmistuttua, oli rakentaa veneelle kelkka suureen halliin, jossa koko rakennustyö sitten tehdään. Tälle tukevalle kelkalle asetettiin kolmatta tonnia painava köli tarkalleen oikealle paikalle ja oikeaan asentoon. Keula- ja perärangat antoivat paikoilleen asetettuina veneelle pituusmuodon ja laminaattikaarien virityksen tapahduttua olikin koko jahdin luuranko valmis. Kun vielä pohjatukit oli kiinnitetty tukevasti pulteilla, suunniteltiin veneen lautajako. Laudat ovat afrikkalaista Grand Bassam-mahonkia ja ne ovat paksuuksiltaan pohjassa 25 mm ja laidoissa 21 mm. Laudat kiinnitettiin kaariin silikonipronssiruuveilla ja sen lisäksi laudat liimattiin tiukasti toisiaan vasten.

Maston kohdalla on pelkästään laminaattikaaret, mutta muualle tulee vielä näiden kestävien erikoiskaarien väliin tavalliset painokaaret.

Laudoituksen päätyttyä aloitettiin veistämöllä höylääminen. Koko jahti höylätään ja hiotaan ’kahdesta pienestä paikasta’ – sisältä ja ulkoa. Tällöin lautojen vahvuus pienenee noin kahdella millimetrillä.

Tämän hiontatyön jälkeen on vuorossa pitkittäissuuntaisten pallejäykkääjien asennus ja sitten alkavatkin erilaisten välilaipioiden ynnä muiden ’sisustuskalujen’ asennukset. Työtä on tämän jahdin parissa tehty nyt lokakuun numerossa näkemästänne vaiheesta oheiseen vaiheeseen noin tuhat tuntia kolmen miehen voimalla.”

Seuraavassa vielä toimittaja Martti Rusin huomioita rakenteilla olevasta ”Najadista”:

”Marraskuun lopulla oli jahtimme valmistunut jo siihen vaiheeseen, jolloin sisustusrakennelmia tehtiin ja kiinnitettiin. Keulaosastossa on purjesäiliö, johon tuleva kansi kääntyy vasemmalle pystyyn, jolloin esteetön pääsy purjevarastoon melkeinpä suoraan yläpuolella olevasta kansiluukusta on helppoa. Vasemmalla luukusta laskeutuvaa varten on teakpuinen astin, jonka alla on pieni säilytyslokero.Tällaiset pikku erikoisuudet ovat Eino Antinojan itsensä suunnittelemia, sillä veneen suunnittelija jättää sisustuksen melko vapaasti omistajan ja rakentajan suunniteltavaksi.

Eikka Antinojan suunnittelema navigaatiopöytä on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Aiemmin on tähän tarkoitukseen käytetty pientä sivuhyllyä, mutta tässä jahdissa (’Najadi’) on pöytä veneen suuntainen, jolloin karttakin on ’luonnollisessa’ suunnassaan. Istuimeksi tulee taaimmaisen vuoteen pääty.

Jahtimme on nyt saanut kannen – tummaa teakia, jonka kapeiden listojen saumat ovat täytetyt erikoisella kumimassalla.
– – –
Tammikuun puolenvälin paikkeilla oli aluksemme valmistunut jo lähes valmiiksi ainakin rungon osalta. Kajuutta oli saanut katon laminoidusta mahongista ja aluksen kuivalaidat oli lakattu kolmeen kertaan.
– – –
Tässä sitten tämän uljaan aluksen kokonaispiirros purjeineen kaikkineen. Ylänurkan taulukosta ilmenevät veneen ja purjeiden mitat sekä muut tarvittavat tiedot. – – -”
(Otteita Purje ja Moottori-lehden artikkelisarjasta ”Kuinka avomerijahti syntyy I – IV.” Artikkelit ovat vuosilta 1964-65 ja niiden oikeuden omistaja on tuntematon.)”

Seuraavaksi Ilpo Kauhasen kirjoittamasta kirjasta veneenrakentaja Risto Kristeristä kohta, jossa kerrotaan miten Kristeri hankki ”Najadin” omistukseensa ja miten vene korjattiin perusteellisesti nykyiseen loistoonsa.

DSCN1099
”S/Y ”NAJADI” SIIRTYY RISTO KRISTERIN OMISTUKSEEN

Risto Kristeri kertoo: ”Olin jo pitkään ajatellut, että olisi mukava omistaa puinen purjevene, joka olisi mieluimmin sellainen, jota olisi ollut itse rakentamassa. Vuonna 2001 tapasin Helsingin venemessuilla ´Najadin´ silloisen omistajan Kari Norkonmaan. Keskustelussa ilmeni, että hän omisti veneen vuodesta 1994 lähtien. Tämän jälkeen keskustelu siirtyi veneen eri vaiheisiin.  Kävi ilmi, että Eino Antinoja oli ollut kiinnostunut veneestä, jonka Kari Norkonmaa oli nimennyt ´Kaislamariaksi´. Kun esitin, että haluaisin ostaa sen, hän sanoi pitävänsä veneestä, eikä suostunut sitä myymään.

Tästä tapaamistamme alkoi itää ajatus, että voisin saada tämän veneen itselleni. Olin ollut mukana rakentamassa sitä. Tunsin sen rakennustavan ja siihen käytetyt erinomaiset materiaalit. Lisäksi olin ollut myös gastina purjehtimassa ´Najadilla´  muutamissa avomerikilpailuissa, joten tunsin sen miellyttävät purjehdusominaisuudetkin. Kaiken kaikkiaan siinä oli vene, joka täyttäisi ankarimmatkin vaatimukseni.

Päämääräni oli: Minun oli saatava ´Najadi´ omakseni.

Kari Norkonmaa otti myöhemmin yhteyttä minuun ja kysyi neuvoja ´Kaislamarian´ kunnostamisesta. Hän kertoi veneen olevan Jouko Lindgrenin telakalla Hernesaaressa. Kävin tarkastamassa veneen ja totesin sen olevan huonossa kunnossa. Kerroin Kari Norkonmaalle, että olen käynyt tarkastamassa veneen ja todennut sen huonon kunnon. Vaikka se arvioni mukaan on suurin kustannuksin ja työsuorituksin pelastettavissa, haluan kuitenkin ostaa sen. Kari Norkonmaa sanoi pitävänsä veneestä, eikä suostunut myymään sitä.

Asia unohtui taas hetkeksi, kunnes Ilpo Kauhanen otti yhteyttä ja kertoi keräävänsä tietoja kirjaa varten Antinojan veneistä. Eikka oli kuulemma sanonut, ettei kaikkia asioita muista, vaan kysy Risto Kristeriltä ja Tauno Rouhiaiselta. Sitten selvisi, että Tauno oli jo aiemmin siirtynyt ajasta ikuisuuteen, josta tuli sitten minullekin huono omatunto, kun ei ollut pidetty yhteyttä. Talven mittaan istuntoja Ilpon kanssa oli useita ja´ Najadia´  käsiteltiin niissä usein, ja minultakin löytyi valokuvia, piirustuksia ja tietoa puuveneajoilta Antinojan kirjaa varten. Onneksi olin ottanut jotain talteen, kun Eikka heitteli tavaroita ja valokuvia pois, kun muutto Huhmarista Inkooseen oli ajankohtainen. ´Najadi´ pysyi tuoreena mielessäni kirjan takia, ja kun vielä Ilpokin kehotti jatkamaan ostoyrityksiä.

Useiden keskusteluiden jälkeen Kari Norkonmaa suostui ajatukseen, että jos löydän hänelle sellaisen veneen, joka miellyttää häntä, hän luopuu ´Kaislamariasta´. Sellainen löytyi lopulta vuonna 2006. Veistämömme rakensi Oulusta kotoisin olevalle eläinlääkäripariskunnalle Degerö 36 DS-purjeveneen. He omistivat ranskalaisen 36 jalan pituisen purjeveneen, joka miellytti Kari Norkonmaata.

Näin ´Kaislamaria´ siirtyi omistukseeni. Nimesin veneen uudelleen ´Najadiksi´. Se on veneen alkuperäinen ja hyvä nimi, johon olin tottunut jo veneen rakennusajoista lähtien. Siirsin veneen Tähtelään omalle veistämölle peruskorjausta varten.”

DSCN1102

S/Y ”NAJADIN” KORJAUKSESTA

Risto Kristeri jatkaa: ”Korjauksen tavoitteena oli saada ´Najadi´ uudenveroiseen kuntoon. Kun aloitin korjauksen ilmeni, että venettä oli keväisin turvotettu ennen vesillelaskua. Tämän seurauksena laminoidut kaaret eivät olleet kestäneet kuukausien liotusta, vaan niiden listat olivat alkaneet irrota, vaikka liima oli aikansa parhainta Aerolite-merkkistä, kaksikomponenttista liimaa. Kuivatin toisistaan irtautuneet listat ja liimasin ne uudelleen Sikaflex-tyyppisellä liimamassalla.

Venettä rakennettaessa kölisolaan oli sijoitettu puisten pohjatukkien lisäksi kuusi teräksestä valmistettua kuumagalvanoitua pohjatukkia. Ne oli kiinnitetty paripulteilla emäpuuhun. Yllätyin saadessani mutterit auki omilta kierteiltään käyttämällä teräsharjaa ja Rostoff-ruosteenpoistoainetta. Pohjatukit oli pultattu laudoituksen ja kaaren läpi ¼” paksuisilla kuumagalvanoiduilla pulteilla.  Poistaessani niitä totesin, että pulttien paksuus oli enää 3-4 mm, koska suojaava galvanointi oli hävinnyt niistä. Ne olivat vielä ruosteen kohdalta tiukasti kiinni puussa. Teräksisistä pohjatukeista oli enää puolet metallista jäljellä, kun ruoste oli hiekkapuhallettu pois. Paikallinen Westerlingin metalliyhtiö korjasi hitsaamalla niiden heikot osat, ja Nummelassa toimiva Galvano kuumakalvanoi ne uuteen uskoon. Pultit olivat ruostuessaan tuhonneet puolet hyväkuntoisen laudan paksuudesta pultin reiän ympäriltä.

Saatuani pohjatukit poistettua, päätin elvyttää muuten ehjän laudan jyrsimällä pienellä käsijyrsimellä puolet eli noin 11 mm laudan paksuudesta pilaantuneiden pulttien ympäriltä.  Jyrsitty alue oli 150×150 mm:n kokoinen. Liimasin sitten epoksiliimalla soikion muotoisen palan aukkoon ja sain pilaantuneen osan laudasta korjattua. Huomasin myös, että kaksi alinta lautaa oli uusittu huonosta mahongista. Koska laudat olivat muuten terveet, kaivoin proput ulos ja upotin lisää ruuveja. Näin sain tarpeeksi syvyyttä uusille propuille.

Korjasin halki olevat puiset pohjatukit ja liimasin ne uudestaan yhteen epoksilla. Oli onni, ettei yhtään pohjatukkia tarvinnut kokonaan uusia. Kölisolan perusteellisen puhdistamisen jälkeen asensin ja kiinnitin pulteilla pohjatukit paikoilleen. Kiinnitin myös korjatut laminoidut kaaret haponkestävillä ruuveilla ja pulteilla uudestaan laudoitukseen ja pohjatukkeihin.

Olin suorittanut edellä luetellut korjaustyöt yksin, mutta tässä vaiheessa Seppo Mäkelä ja Teemu Vehnilä omasta veistämöstäni tulivat mukaan ´Najadin´ entisöintiin. Olin siinä vaiheessa ajatellut saavani ´Najadin´  purjehtimaan seuraavana kesänä, mutta ilman heidän ammattimaista panostaan siihen olisi mennyt vuosia.

´Najadiin´ oli alun perin asennettu Albin 0.21 10 hv:n bensiinikäyttöinen apumoottori, jonka Eino Antinoja sanoi olevan parhaan apumoottorin purjeveneeseen. Tänä päivänä bensiinikäyttöiset apumoottorit ovat jääneet pois purjeveneistä lähinnä niiden paloherkkyyden vuoksi. Myös ´Najadin´ alkuperäinen Albin moottori oli poistettu, ja sen tilalle oli asennettu 20 hv:n Yanmar-dieselmoottori. Uusi moottori oli sijoitettu 20 cm edemmäksi alkuperäiseen verrattuna. Nostimme moottorin pois paikaltaan tarkastusta varten. Samalla pääsin tarkastamaan koneen alla olevan pohjatukin kunnon.

Moottorin pesun ja huollon jälkeen se koekäytettiin. Koska ei löytynyt henkilöä, joka olisi voinut kertoa, miten sen kunnon voi tarkastaa avaamatta, päätin käynnistää moottorin ja antaa sen puksuttaa ulkona koko päivän. Kone kävi erinomaisesti, eikä edes savuttanut kylmäkäynnistyksen jälkeen, eikä monen tunnin jälkeenkään. Tämän vuoksi päätin asentaa sen takaisin perusteellisen huollon jälkeen uuteen moottoripetiin uusien kumityynyjen päälle. Potkuriakselin kunto ja suoruus tarkastettiin sorvissa. Vannasputken takaosassa olevan kumilaakeri uusittiin sekä sisempi vanha taliboxi kumiboksiin. Lisäksi uusin kokonaan konelaatikon portaineen sellaiseksi kun muistan alkuperäisen olleen. Akkutilan suurensin niin, että siihen mahtui starttiakku ja kaksi ´hupiakkua´.

Poistimme uunilieden pentteristä. Alun perin pentterissä oli ollut kaksiliekkinen liesi ilman uunia. Asensin uuden kaksiliekkisen lieden, kuten siinä oli ollut uutenakin. Näin sain lieden alle tilaa kattiloille ja muille keittiötarpeille. Kaasuputket uusittiin venttiileineen sekä kaasupullokotelo ilmanvaihtoineen. Makeavesijärjestelmä hanoineen korvattiin uudella säkkityyppisellä 100 litran vetoisella vesisäiliöllä. Tämä ei ollut hyvä ratkaisu, mutta tilaa ei ollut keulassa tarpeeksi metalliselle säiliölle. Vanhat lavuaarit kiillotin ja asensin paikoilleen. Eräs pikkupaja Herttoniemessä oli ne käsin valmistanut. Kaikki irto-osat, laatikot ovineen ja vuoteiden pohjavanerit uusittiin ja niiden pinnat käsiteltiin. Loput kajuutassa olevat pintojen hionta- ja viimeistelykäsittelyt ajattelin jättää myöhempiin keväisiin.

Kansihelojen poistamisen jälkeen aloitettiin teak-kannen korjaus. Se oli vuotanut useista eri kohdista jo vuosia. Ihmettelin, miksi tähän ei ole kiinnitetty huomiota. Kansi on tehty 22 mm:n paksuisesta teakista, joka on kiinnitetty suoraan paksuihin kansikaariin. Noin 120 mm leveä skantäkki oli yllättävän hyvässä kunnossa. Siitä kunnostin vain muutaman suuremman propun. Avasimme jokaisen kansipropun ja suurensin proppukoon tarvittaessa. Kantta oli hiottu vuosien saatossa paljon, koska saumamassa oli hiottu paikoin uran pohjaan saakka. Syvensimme massauran 5-6 mm:n syvyyteen ja valoimme uudet massat uriin. Hionnan jälkeen kansi oli lähes uuden veroinen, eikä takuulla vuoda.

Poistimme ruffin mahonkisarjan ulkopuolelta ruostumattomasta teräksestä valmistetut ikkunakehykset ja akryyli-ikkunat. Useaan kertaan kitatut ja osin vioittuneet lasiurat jyrsin 0,5 mm syvemmiksi. Näin sain puhtaan puupinnan lasille. Poistimme vanhan lakan sarjasta lämmittämällä ja hioimme sen puhtaalle puulle.

Sinä aikana, jolloin vielä puisia purjeveneitä valmistettiin, ruffin kateaine oli normaalisti vaneria vasten liimattu valkaisematon lakanakangas. ´Najadissa´ oli vaneri liimattu muotoon kolmesta 4 mm:n vanerilevystä, jolloin saatiin jäykkä katto. Tämän kauniin katon mahonkinen viilupinta oli hiottu puhki ja joskus lakattukin. Mietin pitkään, kuinka saisin siitä hyvän pienemmällä työllä kuin purkamalla ruffin ulkopuolella olevat reunalistat. Luovuin ajatuksesta, koska ne olivat lujasti kiinni ja vielä hyvässä kunnossa puupuhtaaksi hiottuna. Ratkaisin asian käsittelemällä pinnan epoksilla ja maalaamalla sille valkoisen liukuestemaalin. Lopputulos oli hyvännäköinen, mutta vaikea pitää puhtaana karkean pinnan vuoksi.
Puhdistin pitkät alkuperäiset leidarit puupuhtaaksi, samoin kuin dorade-venttiilien kotelotkin. Tällä kohdalla herkistyin muistelemaan aikoja, jolloin olin ne valmistanut yli 45 vuotta sitten.

Ruffin työntöluukut korjasimme alkuperäiseen kuntoon. Niissä oli pahoja halkeamia ja osia puuttui. Myös alkuperäisen ruffin luukku korjattiin ja hiottiin puupinnalle. Sen jälkeen pinnat käsiteltiin Owatrolilla.

DSCN1103

Istuinlaatikon entisöinti aloitettiin poistamalla istuintasot, koska alta näkyi useita vuotokohtia. Tasot poistamalla näin istuinlaatikon alapuolelle ja pääsin paremmin siellä oleviin epäkohtiin käsiksi. Kun poistin istuinlaatikon pohjan, löysin paikan, josta vuotovesi ei päässyt eteenpäin. Eli poistoputket, koska ne olivat tukkeutuneet vuosien saatossa. Siellä vesi oli seissyt pitkään ja lahottanut kaaren sekä alla olevan laudoituksen kolmen laudan korkeudelta. Yllätys oli, että kaaret ja laudoitus ovat kovilla vesilinjan alapuolella, mutta ne olivat sen yläpuolella. Vioittuneet kohdat korvattiin uusilla kaarilla ja laudoituksella.

Samalla puhdistin ja pintakäsittelin istuinlaatikon pohjan alustan.  Valmistimme myös istuinlaatikkoon uuden pohjan vanerista, jollainen siinä oli ollut aikaisemminkin. Pohjavaneriin asensimme kaksi suurempaa tarkistusluukkua, joiden kautta pääsee nyt tarkistamaan pohjan alla olevat rakenteet, moottorin sekä potkuriakselivarustuksen bokseineen.

Myös istuinlaatikon lakkapinnat puhdistimme puupinnalle. Niiden mahonkipinnoille siveltiin kolme kerrosta Owatrol 1 lahonsuojaa. Näiden päälle vielä kaksi kertaa Owatrol 2 lahonsuojaa ja lopuksi lakkasin pinnat vielä kahteen kertaan.

Kaikki kansihelat, alkuperäiset genuakiskot, mantogijalat ja kaidetolpat, jotka ovat haponkestävää terästä, kiillotettiin ja hitsattiin tarvittavilta osiltaan uudelleen. Keula- ja peräpulpetit muutin helpommaksi kulkea. Kummankin laidan kaiteisiin laitoin portit, jotka helpottivat kulkua. Kromautin alkuperäiset suuret ja komeat ´doradekaulat´ sekä vaihdoin uudet genuavinssit vastaamaan nykyajan vaatimuksia.
´Najadin´ silver spruce-mastoon sivelin paksut kerrokset Owatrol-kyllästysainetta, johon lisäsin hiukan väriä peittämään sinistymiä. Tämän jälkeen lakkasin maston ja puomin viiteen kertaan. Huolsin maston huipussa olevat fallipylpyrät ja asensin ne uudelleen paikoilleen. Samalla uusin myös nostoköydet.
Veneen peräsin oli huonossa kunnossa. Se ei ollut alkuperäinen, ja oli vaikea sanoa, miten peräsin oli uusittu. Metallivalimo Lepistön valamat hienot ja lujat pronssilaakerit olivat tallella, mutta katkaistu kiinnityshenkseleistään. Koska peräsin ei ollut korjattavissa, päätin tehdä uuden peräsimen lujitemuovista. Purin peräsimen ja tein siitä epoksia käyttäen lestin muottia varten. Muotin avulla laminoin uuden peräsimen. Istuinlaatikon pohjan ollessa auki, uusin peräsimen halkinaisen vannasputken laakereineen. Vanha putki olikin messinkiputkea, joka lähes mureni kädessä. Asensimme uuden vannasputken haponkestävästä teräksestä. Se valettiin avarrettuun pitkään viistoon reikään juoksevalla liimamassalla vesitiiviiksi. Vielä 1960-luvulla käytettiin tiivisteenä kuumaa parafiinia tai kuumaa tervaa.

Huomioon ottaen ´Najadin´ kunnon ja pyrkimyksen saada siitä kunnostettua täysin uudenveroinen purjevene, voidaan kunnostusta hyvin verrata uuden vastaavan kokoisen purjeveneen rakentamiseen, ellei se teknisenä työsuorituksena ole suurempikin ottaen huomioon laajan ja vaikean purkutyön.”

Myyjä: Yksi veneen rakentajista
Risto Kristeri
risto.kristeri@degeroyachts.fi

Risto Kristeri esittelee Najadin saamaa Klassikovenerekisteriin hyväksymisen todistusta.

Risto Kristeri esittelee Najadin saamaa Klassikovenerekisteriin hyväksymisen todistusta.