Ensin moottoriveneet kulkivat sähköllä

Ensin moottoriveneet kulkivat sähköllä

 Bensiinikäyttöisten moottoreiden yleistyttyä sähköveneiden käyttö käytännöllisesti katsoen loppui 1920-luvulla. Kiinnostavaa kuitenkin on, että muutamissa paikoissa Euroopassa sähköveneiden käyttö on jatkunut 20-luvun alusta aina nykypäivään asti. Yksi näistä on Königssen järvi Kaakkois-Saksassa. Järveä pidetään ekologisesti niin herkkänä, että höyry- ja moottoriveneet ovat olleet kiellettyjä vuodesta 1909 alkaen. Bayerische Seenschifffahrt -yhtiö ja sen edeltäjät ovat käyttäneet sähköveneitä järven liikennöinnissä siitä lähtien. Myös muutamissa järvissä Sveitsin puolella on kielletty polttomoottoriveneet.

Mary Gordon kuljetti matkustajia Thames-joella. Niillä pystyttiin ajamaan noin kaksi tuntia kahdeksan kilometriä tunnissa.

Mary Gordon kuljetti matkustajia Thames-joella. Niillä pystyttiin ajamaan noin kaksi tuntia kahdeksan kilometriä tunnissa.

Sähkömoottorilla kulkeva vene nähtiin ensimmäisen kerran kesällä 1839 Pietarissa Nevajoella. Rakentaja oli saksalainen sähköinsinööri Moritz von Jacobi, joka oli muuttanut Tarton kautta Pietariin. Vene oli noin kahdeksan metriä pitkä siipiratasalus. Se pystyi kuljettamaan toistakymmentä matkustajaa muutaman solmun nopeudella. Jacobin keksintöä pidettiin niin tärkeänä, että keksijä ja vene esiteltiin keisari Nikolai I:lle. Keisari vakuuttui veneestä ja tuki keksijää taloudellisesti nykyrahassa arvioiden noin 10 000:lla eurolla.

Näytösajo Nevalla ei kuitenkaan sujunut suunnitellusti. Moritz von Jacobin paristot perustuivat suolahappoon ja typpihappoon upotettuihin sinkkilevyihin. Ne antoivat kyllä virtaa moottorille, mutta varsinkin typpihappopatterit kehittivät sellaiset kaasut, että matkustajat ja katsojat rannalla olivat tukehtua. Keisarin kiinnostus sähköveneisiin päättyi, ja von Jacobi jatkoi työtään muiden sähkökemian keksintöjen parissa.

Sitten veneisiin tulivat myös perämoottorit
Patterit paranivat ja vuonna 1880 ranskalainen Gustave Trouvé sai patentin venettä kuljettavalle sähkömoottorille. Sähköä onnistuttiin varastoimaan paristoon, jota alettiin kutsua ”akkumulaattoriksi”. Trouvé kiinnitti moottorin peräsimen yläosaan ja sen alaosaan potkurin, jota kone pyöritti ketjun avulla. Koko paketti – moottori, peräsin ja potkuri – voitiin irroittaa veneestä ja näin Trouvé tuli keksineeksi myös ulkolaitamoottorin.

Siemens-tyyppinen perämoottori on kiinnitetty peräsimeen. Kuva: Georges Dary, Across Electricity, Pariisi, Librairie Nony et Cie, 900.

Siemens-tyyppinen perämoottori on kiinnitetty peräsimeen.
Kuva: Georges Dary, Across Electricity, Pariisi, Librairie Nony et Cie, 900.

Kesäkuun 26. päivänä 1880 Trouvé järjesti koeajon Pariisissa Bois de Boulognen puiston järvellä, ja vene kulki hyvällä nopeudella useita tunteja. Trouvé rakensi uusia veneitä ja moottoreita – eräälle mitattiin Seinellä nopeudeksi 4 km tunnissa.
Sähköveneitä rakennettiin ja käytettiin 1920-luvulle saakka, ja erityisesti Englannissa ja USA:ssa pidettiin niistä. Polttomoottori kuitenkin valtasi markkinat, ja sähkömoottori jäi erikoisuudeksi, mutta ei täysin kadonnut. Trouvé patentoi sähköllä toimivan ulkolaitamoottorinsa, mutta se unohtui vuosisatojen vaihteen sekasortoisina aikoina ja perämoottori jouduttiin keksimään uudelleen.

Uusi moottorivene -kirja
julkaistaan venemessuilla 2020.

Kirja kertoo moottoriveneilyn yli satavuotisesta historiasta. Kirja kertoo myös siitä, kuinka ensimmäinen moottorivene ilmaantui Suomeen. Tekijät, Jorma Rautapää, Nisse Häggblom, Yrjö Klippi, Sten Söderblom ja Kari Wilén, haluavat kertoa moottoriveneen elämänkaaresta Suomessa. Kirja valottaa runsaasti kuvitettuna, yli 300 kuvaa, moottoriveneen tarinan sotien jälkeisellä moottoriveneiden kulta-ajalla nykypäivään – ja hahmottaa hieman myös tulevaisuutta. Myös kerrotaan miten moottoriveneestä tuli ”kansanvene”, ja miten se liittyi yhteiskunnan muuttumiseen, vapaa-ajan lisääntymiseen ja kesämökkien yleistymiseen.

MOOTTORIVENE_ETUKANSI