Professori Lasse Pöystin toinen elämä liittyy suomalaiseen purjehduskulttuuriin. Tätä ei moni tiedä, mutta Lasse Pöysti harrasti kilpapurjehdusta. Yllä olevassa kuvassa Lasse Pöysti purjehtii miehistönsä kanssa vuoden 1986 Gotland Runtin luokassa Klass trä. Hetkeä myöhemmin Huh-Mari ohitti, Ilpo Kauhasen harmiksi hänen kipparoimansa, Anna-Marian (ent. ja nykyinen Aura). Kuva kirjasta Eino Antinoja/kuva: Pekka Fredman.
Purjehtija, tietokirjailija Ilpo Kauhanen haastatteli Pöystiä, kun Kauhanen kirjoitti kirjaa veneenrakentaja Eino Antinojasta. Siinä Pöysti kertoi miten hänestä tuli Huh-Marin omistaja. (Hesarin negrossa vene oli vahingossa nimetty Huh-Mare:ksi.)
Veneen historia liittyy paitsi Eino Antinojaan, niin myös tunnettuun amerikkalaiseen venesuunnittelijaan Olin Stephensiin. Eino Antinoja päätti aloittaa avomerikilpailemisen omalla veneellä. Hän pyysi vuonna 1964 Olin Stephensiltä veneen piirustukset, jolla olisi mahdollista menestyä avomerikilpailuissa. Olin Stephens oli suunnitellut aikaisemmin avomeripurren arkkitehti Sirenille, jonka rakentamisesta Antinoja vastasi.
Antinoja sai piirustukset, jonka mukaan veneen vesilinja on yhtä pitkä kuin silloisella lähes voittamattomalla pitkäkölisellä hollantilaisella ”Hestialla”. Sen sijaan runkoa oli jatkettu edelliseen verrattuna sekä keulasta ja perästä. Rungon vapaalaitaa oli korotettu ja peräpeili oli negatiivinen. Lisäksi köli oli tonnin ”Hestian” köliä painavampi. Vene valmistui vuonna 1966 ja se nimettiin ”Huh-Mariksi”.
Eino Antinoja kilpaili ahkerasti ja voitti muun muassa vuoden 1967 ”Commodor Nicolas Sinebrychoffs Challence Pokal”-purjehduksen sekä saman vuoden Gotland Runt-kilpailussa hän saavutti RORC III a-luokan toisen sijan.
Antinoja myi veneen vuonna 1967, mutta osti sen takaisin itselleen jo vuonna 1969.
Ilpo Kauhanen kirjoittaa kirjassa veneenrakentaja Eino Antinojasta miten Huh-Mari päätyi Pöystille:
Professori Lasse Pöystin mukaan perheessä on ollut purjevene siitä asti, kun pojat osasivat uida ja täyttivät kahdeksan vuotta. Ensimmäinen oli pienestä soutuveneestä rakennettu centerbordari, joka vastasi poikien kokoa ja painoa. Seuraavaksi heille hankittiin Sulkavene, ja lopuksi toinen pojista osti opintolainallaan Kansanvenettä muistuttavan veneen, jonka nimi oli Hanhi.
—
Vuoden 1980 alussa Lasse Pöysti ryhtyi tutkimaan yhdessä purjehtimisesta innostuneen poikansa Mikin kanssa eri venelehtiä. He päätyivät Eivind Stillin suunnittelemaan Finn Fireen. He kävivät katsomassa venettä ja totesivat sen kaikin puolin sopivaksi.
—
Lasse Pöysti päätti kuitenkin ennen lopullisen ratkaisun tekemistä kuulla asintuntijaa. Hän soitti Eino Antinojalle ja kysyi tämän lausuntoa Finn Firestä. He keskustelivat veneestä puolisen tuntia, ja Antinoja totesi sen hyväksi veneeksi. Keskustelun päätteeksi Antinoja oli kuitenkin tokaissut, että olisi hänelläkin myytävänä vene, Huh-Mari.
Vene oli Inkoossa, jonne sitä mentiin katsomaan.
Pöystin mukaan: Me tulimme Eino Antinojan venehallissa kauneimman mahonkisen purjeveneen keulan alle, mitä me koskaan olimme nähneet. Se vastasi meidän kolmen pojan mielikuvaa siitä, minkä näköistä runkoa meri rakastaa. Peruuntuminen oli nyt mahdoton.
—
Kuitenkin Lasse Pöystiä vaivasi ajatus: mitä jos veneessä on lahoa. Hänellä oli sellainen mielikuva, että veneen lahoaminen alkaa veneen perästä peräsinakselin seutuvilta. Hän kysyi sitä Antinojalta, jolloin tämä tempaisi käteensä puhalluslampun ja poltti sillä maalia Huh-Marin perästä ja käski Pöystiä iskemään siihen puukon.
Antinoja tunnettiin verrattain mehevänä persoonana. Kirjassa on Lasse Pöystin ottama kuva Huh-Marin pohjasta, jossa poltettu alue näkyy mustana läikkänä vesirajan alapuolella.
Näin tämä voisi todeta onko siinä lahoa. Lahoa ei ollut, ja niin Huh-Mari siirtyi Lasse Pöystille, joka purjehti sillä tyytyväisenä.
Lasse Pöysti purjehti veneellä pitkiäkin matkapurjehduksia ja osallistui veneellä vuosina 1986 ja 1987 Gotland Runt -kilpailuihin.
Huh-Marin tekniset tiedot: LOA 11,09 m, LWL 7,70 m, B 2,94 m, D 1,83 m, DEPL 7,4 t ja SA 52 m2.