Kirjoittaja, Yrjö Klippi, on purjehtija ja on asunut Suomenlinnassa vuodesta 1982 lähtien, jonne muutti myös perheen tytär Suvi kaksivuotiaana.
Olen asunut Suomenlinnassa vuodesta 1982 lähtien. Voin siis sanoa tuntevani Helsingin keskustan merialueen. Lisäksi voin sanoa tuntevani lauttamatkustamisen hyvää tekevän vaikutuksen ihmismieleen.
Aamulla lauttaan astuessa voi valita istuuko 15 minuutin matkan ajaksi sellaiselle penkille, jossa keskustellaan, vai hakeudunko paikkaan, jossa voin lukea tai tehdä hieman töitä läppärillä. Jos sää on hyvä ostan kahvin ja menen yläkannelle ihailemaan Helsingin merellistä silhuettia. Sää ja pilvet eivät ole koskaan samanlaisia.
Vaihtoehtoinen lautta vie Katajanokan kärkeen, mutta vain arkisin, eikä siitä voi ostaa aamukahvia.
Suunniteltu ja nyt myös rakentamispäätöksen saanut silta on suuri virhe. Vain täysin Helsingin merellistä luonnetta ymmärtämätön ihminen voi nähdä sillan olevan paras vaihtoehto liikenteen järjestämiseksi Helsingin keskeisimmälle merialueelle.
Mieleen nousee väkisinkin takavuosien maaseutupoliitikkojen halu saada maakuntaansa itselleen sillan muodossa oleva muistomerkki.
Helsingin keskustan merialueen liikenne tulee järjestää vesitse
Kartan punaisella viivalla merkityt ovat Suomenlinnaan nykyisin kulkevat kaksi lauttaa. Sinisellä on nykyinen vesibussiliikenne Korkeasaareen, Suomenlinnaan, Lonnaan, Vallisaareen ja lyhyt linja Särkälle. Vihreä voisi olla rengaslinja kahteen suuntaa kulkevana Katajanokan, Laajasalon ja Suomenlinnan ja vaikkapa kesäaikana (vihreä pilkullinen viiva) Vallisaaren välillä. Violetti voisi olla tulevaisuudessa Santahaminaan, jos ja kun sinnekin joskus kaupunki mahdollisesti laajenee.
Suomenlinnassa käy vuosittain 900 asukkaan lisäksi noin miljoona matkailijaa. Siis päivittäin vesitse kulkee edestakaisin noin 2800 matkustajaa. Matkoja tehdään siis yhteensä lähes 6000. Totta on, että kauniina kesäpäivänä, kun saarille kesäpäivää viettämään tulleet kaupunkilaiset lähtevät yhtäaikaa keskustaan päin, on syntynyt jonoja.
Suomenlinnan lauttojen lisäksi vesibussit kuljettavat matkustajia Suomenlinnan lisäksi myös Lonnaan ja kesällä avautuneeseen Vallisaareen. Olen huomannut näillä matkatessani, että ulkomailta tulleet matkailijat ovat erityisen ihastuneita tähän vesitse kulkemiseen. Vesibusseista voi ostaa kahvin lisäksi muutakin juotavaa, jota voi nautiskella esimerkiksi aluksen yläkannella maiseamaa ihaillen.
Vesiliikenne Laajasaloon pitäisi hoitaa Katajanokalta, jonne kulkee jo raitiovaunu. Sama valmis satama, josta lähtee nyt lautta Suomenlinnaan toimisi hyvin myös Laajasalon suuntaan liikennöiville lautoille. Jos lauttoja olisi kaksi, niin ne voisivat kulkea 15 minuutin välein, sillä matka on kolmanneksen lyhyempi kuin matka Suomenlinnaan. Kokemuksesta voin sanoa, että talviliikenne ei tuota ongelmaa. Matka ei kestä talvella yhtään kauempaa.
Jos Laajasaloon liikennöivien lauttojen joukkoon otettaisiin käyttöön kolmantena nykyinen Suomenlinnan huoltolautta, niin myös autoliikenne/huoltoliikenne voitaisiin toteuttaa jo olemassa olevalla kalustolla.
Vesiliikennevaihtoehdon valinta olisi Helsingin jatkokehittämisen kannalta ylivoimaisesti parempi vaihtoehto kuin silta. Tulevaisuudessa liikenne Helsingin edustan saarten välille voisi laajeta Santahaminaan ja Kuninkaan saareen sekä Vallisaareen. Siltoja näihin tuskin rakennetaan. Toivottavasti tulevat poliitikot ja suunnittelijat ovat Helsingin merellisyyttä paremmin ymmärtäviä. (YK)
