Eläkoon terva -lehti numero 1/2016 putosi postiluukusta. Julkaisijana on Eläköön terva ry, jonka puheenjohtajana on Juha Pyötsiä, joka on myös Kemianteollisuus ry:n johtaja.
Pyötsiä kertoo lehden pääkirjoituksessa, kuinka hän sai ensikosketuksen tervaan 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, kun hänen suksiaan tervattiin.
Pyötsiä törmäsi tervaan uudelleen, kun EU:n kemikalilainsäädännön yhteydessä käsiteltiin mm. tervaa. Hän oli Suomen edustajana, kun sekä biosididirektiiviä ja myöhemmin uutta REACH-kemikaliasetusta valmisteltiin.
– Tervasta keskusteltiin molempien lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä esimerkkinä siitä, kuinka vaikea maamme tervantuottajien on selvitä säädösten velvoitteista, kertoo Pyötsiä pääkirjoituksessaan.
Nyt eläköön terva -hanke perustettiin, jotta saataisiin kerätä rahoitusta, jolla terva saadaan rekisteröityä REACH-asetuksen velvoittamalla tavalla.
Lehden sivuilla 8–9 on perusteellinen artikkeli, joka selvittää mitä tarkoittaa REACH-rekisteröinti. Kirjainlyhenteen takana on sanat: Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals.
Missä ja miten rekisteröinti tapahtuu?
Tutkimus tapahtuu Kemikaaliviraston hyväksymissä laboratorioissa ja myös tutkimusmenetelmät on täytynyt hyväksyttaa Kemikaalivirastolla. Lehden mukaan Suomessa on vain muutama tällaiseen työhön pystyvä laboratorio.
Mitä tapahtuisi, jos tervaa ei rekisteröidä?
Jos mäntytervaa ei rekisteröidä 1. 6. 2018 mennessä, niin sen valmistus, jos valmistusmäärä ylittää yhden tonnin määrän vuodessa, muuttuu EU:n alueella lainsäädännön vastaiseksi.
Miksi rekisteröintiin tarvitaa konsultti?
Lehti toteaa tehtävän sen verran vaativaksi, koska mäntyterva on koostumukseltaan vaihteleva. Työ alkaakin mäntytervan kemiallisen identiteetin määrittelyllä ja rekisteröinnin toteuttamista koskevilla neuvotteluilla jäsenmaiden tervanvalmistajien ja maahantuojien kesken.
Miksi mäntytervan vaikea ja kallis REACH-rekisteröinti kannattaa tehdä?
Lehti toteaa tervan olleen suomalaisen vientiteollisuuden ensimmäisiä menestystuotteita, ja siksikin kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Mäntytervaa käyttävät monet teknokemian yritykset, veneenveistäjät, hevosala ja monet tavalliset kansalaiset.Kirkkojen ja museorakennusten katoissa ja pinnoissa se on korvaamaton. Myös moderni arkkitehtuuri on perinnerakentajien ohella löytänyt tervan. Jos rekisteröintiä ei tehdä tämä käyttö ja kehitystyö loppuu.
PS. Lehden artikkelissa Uppsalan seminaarista kävi ilmi, että Ruotsi ostaa Kiinasta tarvitsemansa tervan. Pelkästään kirkkorakennuksiin tarvitaan vuodessa tervaa 25 tonnia.
