Skandinaavisen Kultapokaalin historia alkaa Suomesta 1919, kun NJK lahjoitti näyttävän palkinnon vasta saavutetun itsenäisyyden ja purjehdusseurojen lipun kunniaksi. Palkinnolla oli Suomelle huomattava merkitys kansainvälisesti.
Vuonna 1922 NJK luovutti palkinnon Pohjoismaiselle Purjehdusliitolle, joka asetti sen palkinnoksi kansaivälisesti kilpailtavaksi 6mR -luokassa. Skandinaavinen Kultapokaali on yksi maailman vanhimmista urheilupalkinnoista.
Vuonna 1953 Kultapokaali asetettiin kilpailtavaksi 5.5m -luokassa. Tässä luokassa suomalaisen veneen on kuudesti onnistunut tuoda arvokas pokaali jälleen Suomeen.
VASTAUS VIIKON 14 KYSYMYKSEEN:
Vene on nimeltä Lorelei. Sen suunnitteli Kustaf Estlander ja se rakennettiin Turussa Androksen telakalla.
Lorelei syntyi Turussa talvella 1917-18, André & Rosenqvist (Andros) venetelakalla. Veneen suunnittelijana oli suomalainen Gustaf Estlander. Pietarsaarelainen pankinjohtaja Felix Erwast vieraili veistämöllä joskus vuonna 1917. Hän oli kiinnostunut SK30 tyyppisestä saaristoristeilijästä – jopa siinä määrin että Androksen veistämö sai häneltä tilauksen. Uudisrankennuksen numero oli 836, joka on vieläkin nähtävissä messinkikilvessä Lorelein istumalaatikossa.
Miksi hän päätyi juuri SK30:een voi vain arvailla, mutta yksi syistä oli varmasti veneen suunnittelijan nimi, Gustaf Estlander. Pankinjohtaja Erwast oli tietysti havittelemassa parasta mitä hänen käytettävissään olevalla rahalla oli saatavissa. Hänen päätökseensä vaikutti varmasti se että, SK30 oli nopea ja kaunis vene. Pankinjohtajasta tuli myöhemmin vuonna 1920 Segelsällskapet i Jakobstad’in kommodori.
Erwast kirjoitti myös Frisk Bris -lehden kahteen numeroon Lorelein matkasta Turusta Pietarsaareen. Lehdissä on kuvia matkasta, ja ne ovat arkistoituina Turussa. Lisäksi Pietarsaaren kaupungin museosta löytyy Loreleista valokuvia. Veneestä mainitaan myös SSJ 100-vuotisjuhlakirjassa.
Estlanderin ”tiukasta” luonteesta kertoo hänen ystäväsä Eugenin kirje kotiin.
Kesäksi 1897 NJK oli saanut kutsun osallistua KSSS:n (Kongliga Svenska Segel Sällskapet) 65-vuotisjuhlan yhteydessä järjestettävään suureen regattaan. Kilpailuun oli tulossa veneitä paitsi Ruotsista, niin myös Saksasta, Tanskasta ja Suomesta. Sinne aikoi Gustaf Estlander Roulette-veneineen myös purjehtia.
“Hän haluaa minut mukaansa eikä ketään muuta, koska hän on tavattoman julmistunut viimevuotiseen Tukholman-miehistöönsä. Yhdenkään siitä ei voi ajatellakaan antaa tulla mukaan, sillä he eivät osanneet tehdä mitään veneen manöveroimiseksi”, onnellisen ylpeä Eugen kertoi Estlanderin todenneen. “Estlanderista ja minusta on tullut parhaat ystävykset, mitä ajatella saattaa, paremmat kuin koskaan aikaisemmin”, Eugen vielä julisti varmemmaksi vakuudeksi.
Eugen Schauman tuli sittemmin tunnetuksi tapahtumasta vuonna 1904 Helsingissä, Senaatin portaikossa, jossa hän ampui kenraalikuvernööri Bobrikoffin.
Monet tuntevat arkkitehti Gustaf Estlanderin hänen piirtämästä, Helsingin Valkosaaressa sijaitsevasta, NJK:n paviljongista. Estlanderista tiedetään myös purjehduksen lisäksi, että hän oli tunnettu myös urheilijana. Hän saavutti pikaluistelun Euroopan mestaruuden vuonna 1898.
Rakkaus purjehtimiseen ja veneisiin lopulta vei voiton, ja siitä kertoo, että hän osallistui vuosina 1895-1930 vähintään 1 500 purjehduskilpailuun. Hän oli vuonna 1917, paitsi pohjoismaissa, myös kansainvälisesti tunnustettu venesuunnittelija. Mainetta kasvatti tietysti se, että hän oli voittanut suunnittelemillaan veneillä lukuisia kilpailuja. Hän piirsi itse, tai osallistui noin tuhannen veneen suunnitteluun. Hänen piirustuspöydältään muotonsa ovat saaneet monet kuuluisat veneet esimerkiksi SK 22 Colibri II, sekä suurin koskaan rakennettu SK vene, SK 150 Singoalla, jota pidettiin aikansa nopeimpana purtena Itämerellä.
Andros Aurajoen rannalla
Alkuperäiseltä nimeltään Andrée & Rosenqvistin perustivat Carl Andrée ja Gustaf Rosenqvist vuonna 1906. Toiminimi muuttui osakeyhtiöksi vuonna 1911 ja nimi vaihtui AB Andros OY:ksi vuonna 1934. Androsin toiminta päättyi vuonna 1939.
Andros sijaitsi Aurajoen rannalla Turussa. Henkilökuntaa veistämöllä oli 150-400 suhdanteiden ja vuodenaikojen mukaan. Veistämöllä rakennettiin omien piirustusten mukaan sekä moottoriveneiden runkoja että moottoreita.
Suurin osa veneistä myytiin Suomeen. Lisäksi vientiä oli muun muassa Venäjälle ja myöhemmin Neuvostoliittoon, Saksaan, Puolaan, Ruotsiin, Latviaan ja Viroon. Veistämö suunnitteli erikoistilauksesta myös veneitä tulli- ja sotilaskäyttöön Suomeen, Venäjälle, Saksaan ja Puolaan.
Veneitä tehtiin moneen tarkoitukseen: salonkiveneitä, purjeveneitä, avoveneitä, kilpaveneitä, työveneitä, pelastusveneitä, tulliveneitä ja veneitä sotilaskäyttöön. Kaikki olivat tunnettuja erittäin korkeasta laadusta.
Moottorit valmistettiin omassa Andros-nimisessä konepajassa. Moottoreitakin oli joka tarkoitukseen. Eniten tehtiin yksi-, kaksi- ja nelisylinterisiä moottoreita, mutta konepajalta syntyi myös kolme- ja kuusisylinterisiä moottoreita. Teho vaihteli kolmen ja kolmensadan hevosvoiman välillä. Moottorit jaettiin kevyisiin, keskiraskaisiin ja raskaisiin tyyppeihin.
Toisen maailmansodan kynnyksellä kasvava telakkajätti Wärtsilä osti yrityksen ja lakkautti sen toiminnan. AB Andrée & Rosenqvist Oy ehti valmistaa yli 2 000 venettä ja 4 409 moottoria.
Tällä hetkellä vain kymmenen Androksen rakentamaa venettä tiedetään olevan olemassa. Näistä seitsemän on Ruotsissa ja kolme Suomessa. Moottoreista on jäljellä joitakin yksi- ja kaksisylinterisiä. Nelisylinterisistä vain viisi on tiedossa, näistä kaksi on vielä käytössä.
Wärtsilä Meriteollisuus lahjoitti vuonna 1987 koko Androsin arkiston Anders ja Hans Vaernéukselle. Täydellinen arkisto on korvaamaton osa suomalaisen veneenrakennuksen historiaa, ja se oli arkistoituna Museihuset Motorbåtsmuseum -moottorivenemuseoon, joka sijaitsee aivan Linköpingin ulkopuolella Götan kanavan rannalla. Kannattaa vierailla.
Lapsetkin kannattaa ottaa mukaan, sillä samassa yhteydessä on lelumuseo.
Vuonna 1985 Tukholmalaiset Anders ja Hans Værnéus ryhtyivät selvittämään AB Andrée & Rosenqvist Oy:n veneveistämön ja moottoritehtaan historiaa. Kimmokkeen tutkimukseen oli antanut perheen vuonna 1921 Turussa sijainneelta veistämöltä uutena ostama moottorivene, joka yhä on perheen käytössä. Moottorivene Solave sai vuonna 2010 ensimmäisenä veneenä K-merkinnän, joka tarkoittaa sitä, että Ruotsin valtio on luokitellut sen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi. Tutkimus ja mielenkiinto arkistoaineistoon johtivat siihen, että kaksi vuotta myöhemmin he saattoivat pelastaa suuren osan yrityksen arkistosta päätymästä kaatopaikalle.
Andros-arkisto palautettiin Turkuun.
Palauttamisen mahdollisti yhteistyö, jota ovat tehneet Hans ja Anders Værnéus ja Sjöhistoriska museet Tukholmassa, Museihuset Motorbåtsmuseum Linköpingissä, sekä Forum Marinum Turussa. Ennen aineiston palauttamista Suomeen Sjöhistoriska museet on tallentanut monipuolisesta piirustusmateriaalista valittuja osia sähköiseen muotoon.
Forum Marinum -säätiö puolestaan tallettaa lahjoituksena saamansa Andros-arkiston Turun maakunta-arkistoon. (YK)
Lähteet: Puuvene-lehti ja LoreleinSaga (Markku Rajama)