Kirja veneenveistäjä Risto Kristeristä

Kirja veneenveistäjä Risto Kristeristä

Ilpo Kauhanen on kirjoittanut kirjan veneenveistäjä Risto Kristeristä. Kauhanen tunnetaan kirjoista Veneenveistäjä Eino Antinojasta ja venesuunnittelija Hans Groopista. Yllä kuva Kuohuneidistä.

Mikä yhdistää Risto Kristeriä, Eino Antinojaa ja Hans Groopia, paitsi tietysti veneet yleensä?

Risto Kristeri sai kunniakirjan venemessuilla vuonna 2017 omistamastaan ja kunnostamastaan veneestä.

Risto Kristeri sai kunniakirjan venemessuilla vuonna 2017 omistamastaan ja kunnostamastaan veneestä.

Eino Antinoja palkkasi Risto Kristerin rakentamaan Kuohuneitiä. Risto Kristeri puolestaan tilasi Hans Groopilta piirustukset hänen veistämönsä rakentamiin purjeveneisiin.

Puuvene.fi julkaisee Ilpo Kauhasen kirjasta sarjan, jossa kerrotaan Kristerin urasta Vallilan ammattikoulusta oman veistämön omistajaksi. Degerö Boats rakentaa korkealaatuisia veneitä, joita viedään aina Japaniin asti.

Ilpo Kauhanen on urakoinut kansien väliin merkittäviä osia suomalaisesta veneenrakennuksesta.

Ilpo Kauhanen on urakoinut kansien väliin merkittäviä osia suomalaisesta veneenrakennuksesta.

Kirjasta otetaan vain pieni painos ja sitä ei löydy kirjakauppojen hyllystä, mutta jos joku sellaisen haluaa ostaa, niin kirjaa (hintaan 28,50 euroa + postikulut) voi tiedustella Ilpo Kauhasen vaimolta sähköpostitse: pirkko.kauhanen@pp.inet.fi

Ilpo Kauhasen uusin kirja on hänen lapsenlapsensa Annina Palosuon taittama.

Ilpo Kauhasen uusin kirja on hänen lapsenlapsensa Annina Palosuon taittama.

RISTO KRISTERIN LAPSUUS JA NUORUUS

Veneveistäjä Risto Kristeri syntyi 11.8.1943 Helsingissä vanginvartija Frans Kristerin ja hänen vaimonsa Siirin os. Poussan poikana kymmen-henkiseen perheeseen.

Risto Kristeri solmi avioliiton Leila Kytösavon kanssa vuonna 1964. Avioliitosta syntyi kaksi tytärtä: Arja Helena Puittinen o.s. Kristeri sekä Annemari Kristeri. Leila Kristeri hoiti pitkään veneveistämön ja Degerö Boat Oy:n toimistotyöt.

Risto vietti lapsuutensa Katajanokalla merellisen Helsingin maisemissa. Vieressä olivat Helsingin laivastoasema ja Valmet Oy:n telakka, jotka kiehtoivat nuoren mieltä ja antoivat ajatuksia tulevaisuudesta.

Ristolla oli kova halu ansaita omaa rahaa. Jo 11-vuotiaana hän salasi oikean ikänsä ja onnistui saamaan polkupyörälähetin toimen kuukaudeksi Katajanokalla toimivassa Tukkumies-nimisessä yrityksessä. Polkupyörä oli malliltaan raskastekoinen edessä olevan suuren tavaratelineen vuoksi. Toiminimi välitti erilaisia lankoja Helsingin alueella, jonka Risto tunsi hyvin, joten tavaroiden toimituksissa ei ollut ongelmia. Tukkumies välitti myös jäkälää ulkomaille, jolloin Risto oppi tuntemaan Helsingin satamat entistä paremmin. Hän oli myös seuraavina kesinä Tukkumiehen palveluksessa ennen ammattikoulun alkamista.

Käytyään kansakoulua kuusi vuotta Risto aloitti 13 vuoden ikäisenä 1955 oman päätöksensä mukaan opinnot Helsingin kaupungissa Vallilassa sijaitsevan valmistavan ammattikoulun puuseppälinjalla. Linjan tavoite oli valmistaa oppilaat yleisen puusepän ammattiin.  Ammattikoulussa hänestä kehittyi taitava puun käsittelijä, jonka hänen 1. luokan opettajansa Reijo Karpio pani merkille. Myöhemmin Reijo Karpio kehitti ja rakensi myös kilpailuissa menestyviä katamaraaneja ja trimaraaneja.

Risto Kristeri rakensi Vallilan ammattikoulussa luokkatoverinsa kanssa purjeveneen. Siitä taisi alkaa merkittävä ura veneenrakentajana.

Risto Kristeri rakensi Vallilan ammattikoulussa luokkatoverinsa kanssa purjeveneen. Siitä taisi alkaa merkittävä ura veneenrakentajana.

Reijo Karpio houkutteli Risto Kristerin mukaansa ammattikoulussa toimivaan venekerhoon. Tämä vaikutti hänen kiinnostukseensa veneisiin ja sytytti lähtemättömän ajatuksen rakentaa tulevaisuudessa oma veneveistämö. Myös Katajanokalla ja sen merellisellä ympäristöllä oli osansa näihin ajatuksiin.  Risto Kristeri rakensi yhdessä oppilastoverinsa kanssa vanerista purjeveneen Helsingin Kauppakorkeakoulun tiloissa vuonna 1957 pidetyssä askartelunäyttelyssä.

Risto Kristeri liittyi myös ammattikoulun yhteydessä pidettyyn valokuvauskerhoon, jonka tuloksia voidaan nähdä myös tämän kirjan kuvituksessa. Hän osallistui kitarakerhon toimintaan ammattikoulussa.  Kerhot toimivat vain iltaisin, ja niitä vetivät myös yleensä koulun opettajat. Kerhossa hän rakensi hyväsointisen kitaran, vaikka hän ei omien sanojensa mukaan ole mikään musiikkimies. Hän jatkoi kitaran valmistuksen harrastusta jatkossakin vanhemman sisarensa asuintalon kellarissa ja valmisti muutaman kitaran. Hän lahjoitti ne kitaramusiikista kiinnostuneille.

Ammattikoulun päättötyönä hän valmisti hienon rokokookaluston, joka käsitti pöydän, sohvan ja kaksi nojatuolia. Hänen opettajansa Pietilä veisti kalustoon kuuluvat koristeet.
Risto Kristeri muistelee mielellään opiskeluaikaansa ammattikoulussa, sen päteviä opettajia sekä heidän antamaansa monipuolista opetusta. Koulu loi hyvän pohjan hänen menestykselliseen veneveistämö-uraansa.

SALMISAAREN VENEVEISTÄMÖ OY

Ammattikoulun toisen luokan jälkeen Risto Kristeri sai työpaikan Kutter Oy:n autokoritehtaalta, joka sijaitsi Vallilassa Ammattikoulun vieressä. Siellä hänen tehtävänään oli valmistaa linja-autojen kojetaulut ja päällystää ne keinonahalla. Hänen mielestään työ ei ollut tarpeeksi haastavaa, ja hän keskusteli asiasta Ammattikoulun 2. ja 3. luokkien opettajien Koivun ja Pietilän kanssa, jotka kehottivat häntä käymään ammattikoulun vapaaehtoisen kolmannen luokan. Tämän Risto Kristeri toteuttikin. Pietilä työskenteli kesäisin loma-aikanaan Salmisaari Oy:n veistämöllä. Hän hankki Risto Kristerille kesätyöpaikan veistämöltä vuonna 1956. Pietilä vaikutti myös siihen, että Risto Kristeri sai seuraavana vuonna veistämöltä oppipojan paikan.

Veneveistäjä Arvo Luotonen omisti Salmisaaressa kaupungin vuokratontilla sijainneen veistämön. Salmisaari oli aikaisemmin ollut oma saari. Veneveistäjä Tauno Rouhiainen kertoi Risto Kristerille kulkeneensa sinne soutamalla. Saari on sittemmin jäänyt täyttömaan alle, ja sen paikalle on rakennettu Alko Oy:n viinatehdas. Rakennus toimii nyt Helsingin kaupungin Oikeustalona. Veistämö muutti rakennuksen tieltä Lauttasaaren länsirannalle, joka nyt Helsingin kaupungin käytössä.

Salmisaaren veneveistämö oli arvostettu. Sen pääasiallinen tuotanto käsitti laadukkaiden purje- ja moottoriveneiden valmistamisen. Se oli erikoistunut kilpaveneiden, erityisesti Louhi- ja Hai-veneiden rakentamiseen. Veistämö vei useita Hai-veneitä ulkomaille ja eräs niistä vietiin Venezuelaan saakka.

Veistämöllä Risto Kristeri ystävystyi aikansa parhaimpiin veneveistäjiin kuuluvien Tauno Rouhiaisen ja Väinö Suckmanin kanssa. Siellä työskentelivät myös vanhempi veneveistäjä Åke Sandman sekä Keijo Saarinen, Veikko Koskinen ja Matti Pulli.

Salmisaaren veneveistämöllä Risto Kristeri täytti hänelle annetut ensimmäiset työtehtävät hyvin, ja hänen tehtäväkseen annettiin aina vaativampia työtehtäviä. Hänen ensimmäinen varsin vaativa työtehtävänsä oli Pohjoismaisen kansanveneen peräsimen valmistaminen veneveistäjä Åke Sandmanin ohjauksessa. Se oli vaativa tehtävä siksi, että puuosista liimattava peräsin oli suhteellisen ohut. Sitä koossa pitävät neljä pulttia oli porattava lautojen läpi ja kiristysmuttereille lovettava tilat laudan sisään. Lisäksi niiden tilat oli propattava umpeen. Risto Kristeri suoriutui tästä tehtävästä erinomaisesti.
Salmisaaren veneveistämön palkanmaksu oli aina myöhässä. Syyksi ilmoitettiin usein, että Lauttasaaren nostosilta oli ollut avattuna, eikä palkkarahojen tuoja ollut päässyt veistämölle.  Palkka maksettiin, jos rahaa sattui olemaan. Risto Kristeri kertoi tapauksesta, jolloin hän joutui kulkemaan pimeää polkua pitkin HSK:n klubille noutamaan palkkasaataviaan veistämön johtajalta. Tällä ei ollut rahaa, jolloin hänen pöytäkaverinsa antoi hänelle muutaman kympin.

Sarja veneenveistäjä Risto Kristeristä jatkuu