Puhdasta kauneutta, josta kannattaa pitää kiinni

Puhdasta kauneutta, josta kannattaa pitää kiinni

Mikään ei ole kauniimpi näky kuin poijussa oleva purjevene. Olen joskus lukenut, että jos haluaa myydä purjeveneensä, niin se pitää myydä poijussa. Vapaana poijussa, ilta-auringossa, kiiltelevä purjevene lukeutuu maailman kauneimpiin näkyihin.
ALI_BABA_POIJUSSA_3
Olen kesälomani aikana ihaillut klassisen kaunista A-venettä, Gösta Kyntzellin suunnittelemaa ja Porvoossa Wileniuksen telakalla rakennettua, Ali-Babaa (L-15), aamuauringossa, päiväauringossa ja ilta-auringossa. Näkyyn ei kyllästy.
Klassisten veneiden suunnittelijat hioivat veneiden linjoja saadakseen ne kulkemaan sulavammin, kovempaa ja nousemaan korkeammalle tuuleen, mutta myös tehdäkseen ne kauniiksi katsella.

Yksi vauhdin ja muodon mestareista oli Gösta Kyntzell, joka on piirtänyt monet vieläkin linjakkaana purjehtivat klassikot. Näiden joukkoon lukeutuvat myös hänen piirtämät A-veneet.
Ensimmäinen A-vene oli vuonna 1935 rakennettu Inga-Lill XXV (L-1), joka sai myöhemmin nimen Ingeborg. Vene sai nimen Inga-Lill, Kyntzellin vaimon mukaan, ja roomalaiset numerot nimen perässä kertovat veneen olevan kahdeskymmenesviides Kyntzellin itselleen suunnittelema vene. Mikä hienointa, vene on nyt taas Suomessa, oltuaan vuosikymmenet Ruotsissa. Venettä kunnostetaan Suomenlinnassa. Veneen nykyinen omistaja, Jussi Heikkilä, kunnostaa veneen alkuperäisen säännön (1935) mukaiseksi.

Vielä 1990-luvun alussa Suomessa purjehti seitsemän Kyntzellin suunnittelemaa A-venettä.
ALI-BABA_POIJUSSA_1
A-vene sääntö syntyi vuonna 1935. (Sääntöä muutettiin vuonna 1952 ja siihen rakennettiin vain yksi vene, Elise, joka on nyt myynnissä Suomenlinnassa. Tieto: 6.8.2016) Nyttemmin monissa vuoden 1935 säännön mukaisesti rakennetuissa veneissä on kasvatettu takilan korkeutta vuoden 1952 säännön sallimiin mittoihin. Se että mastot ovat alumiinia on nostanut esiin kysymyksen säännön päivityksestä (Molemmissa säännöissä maston ja puomin materiaaliksi on määrätty puu).

Miksi mastojen korkeutta on kasvatettu?

Korkeampaa takilaa pidetään tehokkaampana.

Sääntökysymys on sikäli tärkeä, että luokka on Suomalainen ja lukumäärältään verrattain pieni. Vain yksi vene on alunperin rakennettu vuoden 1952 säännön mukaiseksi. Kaikki muut vielä purjehtivat veneet on rakennettu vuoden 1935 säännön mukaisiksi. (Purjehtivia A-veneitä on kaikkiaan vain hieman toistakymmentä.)

On äärimmäisen epätodellista, että kukaan suunnitteluttaa ja rakennuttaa uutta/uusia A-veneitä. Siksi varteenotettava vaihtoehto on palauttaa kaikki luokan veneet alkuperäisen säännön mukaisiksi.

Miksi alkuperäisen säännön mukaisiksi palauttaminen olisi hyvä vaihtoehto?

Luokka on harvinainen ja arvokas, koska se on “puhtaasti” Suomalainen. Siksi alkuperäisyys on suuri arvo, jota kannattaisi tavoitella.

Onko tavoite realistinen?

Ei lyhyellä aikavälillä, mutta uskon, että vanhojen omistajien luopuessa veneistään (seuraavalle sukupolvelle tai ulkopuolisille), uudet omistajat löytävät alkuperäisyyden arvon ja palauttavat veneet vaihe vaiheelta alkuperäisen säännön mukaisiksi.

Miksi A-veneillä ei voisi olla samanlainen kehityskaari kuin aikaisemmin olympialuokan statuksen omaavalla 5.5m-luokan veneellä, jossa kehityskaaren tuloksena kilpailuissa purjehtii kolmen eri säännön veneitä? Kategoriat ovat: klassikot, evoluutio-veneet ja modernit viisviitoset.

Vastaus: A-veneluokka ei ole kansainvälinen. Vain yksi vene on rakennettu muun kuin alkuperäisen vuoden 1935 säännön mukaiseksi. Ei siis ole sellaista kehityskaarta, joka olisi tuottanut viisviitosten tapaisen useamman kehityssukupolven laivueen.

A-veneet kilpailuissa

Pitäisikö alumiinimastot kieltää? Pitäisikö alumiinimastoiset A-veneet pitää poissa radalta siksi, että ne eivät ole säännön mukaisia?

Vastaus molempiin kysymyksiin on EI!

Pitäisikö ottaa käyttöön jonkinlainen kerroin, jolla veneitä keskenään kilpailtaessa hyvitetään tai rangaistaan?

Voi olla, ehkä?

Hyvä esimerkki luokkasäännöstä kiinnipitämisestä on 5m-luokka.

Lainaus 5m-luokan sivustosta: Viitosten toiminta on vilkastunut Suomessa pitkän tauon jälkeen ja nykytilanne on hyvä. Kiinnostus luokkaa kohtaan on kasvussa ja vaikka osa aktiivisista veneistä on Ruotsista Suomeen ostettuja, joukossa on myös monta Suomessa rakennettua venettä. Toistakymmentä venekuntaa osallistuu aktiivisesti kesällä pidettäviin rankingkilpailuihin, joita järjestetään Helsingin ja Turun välillä. Airisto Segelsällskapin juhlaregatassa vuonna 2015 mukana oli kaikkiaan 14 viitosta. Luokka on miellyttävä ja helppo lähestyä, koska suuria sääntömuutoksia esimerkiksi materiaalien osalta ei ole tehty. Viitosissa on edelleen puumastot. Kilpavarustelua on pyritty rajoittamaan esimerkiksi sallimalla purjemateriaaleina vain dacron ja mylar.

Yrjö Klippi, Hiittisissä elokuussa 8.8.2016

ALI-BABA_POIJUSSA_2