TAIDE&DESIGN. Meritaide-elämyksiä Tallinnassa

TAIDE&DESIGN. Meritaide-elämyksiä Tallinnassa

Ennen kuin meri vapautuu lopuistakin jäistä ja veneet lasketaan vesille kannattaa suunnata ”keula” kohti Tallinnaa ja siellä Kadriorgin taidemuseoon. Siellä on yksi hienoimmista merimaalauksista, jonka olen nähnyt. Maalaus ei ole myrskyävältä mereltä. Yksikään laiva ei ole kärsimässä haaksirikkoa. Sen sijaan maalaus näyttää millainen oli Tallinna mereltä nähtynä aamulla vuonna 1853. Maalauksessa on niin runsaasti kiinnostavia yksityiskohtiä, että sen ääressä voi viettää tunteja tutkien vaikkapa laivojen käyttämiä lippuja ja viirejä. Suurennuslasi kannattaa varata mukaan, ”sillä näet enemmän”.

Museossa on nyt kiinnostava näyttely Viron taidemuseon 100-vuotisjuhlan merkeissä, esillä ovat Viron kahden ensimmäisen taiteilijan tuotantoa. Kölerin maalaukset ja Weizenbergin veistokset ovat virolaisen taiteen alku.

Kadriorgin palatsi sijaitsee Kadriorgin puistoalueella. Sen on rakennuttanut väliaikaiseksi kesäasunnoksi Venäjän keisari Pietari I Suuri vuosina 1718–1725. Kadriorgin esikuvana toimi Versailles’n palatsi, jonka Pietari oli nähnyt vieraillessaan Pariisissa vuonna 1716. Kadriorg eli Katariinanlaakso sai nimensä Pietarin vaimon Katariinan mukaan. Palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti Nicolló Michetti. Palatsin rakentamista varten poltettiin 558 700 tiiltä ja 10 379 kattotiiltä. Työläisiä rakennusmaalla oli yhteensä 1 025 ja heidän joukossaan 110 kivenveistäjää ja 61 puuseppää.

Palatsin rakennustyöt olivat suurimmaksi osaksi valmiit Pietarin kuollessa vuonna 1725. Pietarin kuoleman jälkeen Venäjän hallitus hidasti rakennustöiden jatkoa. Sisätilojen viimeistely jäi kesken ja töiden loppuunsaattaminen pitkittyi. Palatsia käytettiinkin sen valmistuttua vain satunnaisesti, ja se oli suurimman osan aikaa kylmillään. Palatsi heräsi hetkeksi aikaa ”eloon” Katariina II:n vieraillessa Tallinnassa vuonna 1764. Vuonna 1797 suurin osa sen sisustuksesta vietiin Pietariin.

Palatsista taidemuseo
Viron taidemuseo muutti palatsiin Viron itsenäistymisen jälkeen. (Aselepo Neuvosto-Venäjän ja Viron välillä solmittiin 31. joulukuuta vuonna 1919. Rauhansopimus allekirjoitettiin Tartossa 2. helmikuuta vuonna 1920. Sopimuksessa Neuvosto-Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden. Lisäksi Viro sai alueita ja suuret sotakorvaukset Neuvosto-Venäjältä. Neuvosto-Venäjä taas sai huomattavat kauttakulkuoikeudet Viron läpi.)

Presidentin virka-asunto
Vuodesta 1938 palatsi oli tasavallan presidentin virka-asuntona. Neuvostoliitto miehitti  myöhemmin Viron ja neuvostoaikana vuosien 1946 ja 1991 välillä rakennuksessa toimi jälleen taidemuseo. Viron itsenäistyttyä jälleen 21.8.1991 palatsissa toteutettiin restaurointitöitä, jotka valmistuivat vuonna 2000. Nykyisin palatsiin on sijoitettu Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Kokoelmiin kuuluu kuvataidetta ja veistoksia 1500–1900-lukujen Länsimaista ja Venäjältä.

Tallinna nähtynä mereltä vuonna 1853
Aleksei Petrovitš Bogoljubov (1824–1896) oli venäläinen maisemamaalari. Bogoljubov syntyi Pomeranjen kylässä Novgorodin kuvernementissä. Hänen isänsä oli eversti Pjotr Gavrilovitš Bogoljubov. Bogoljubovin äidinpuoleinen isoisä oli tunnettu filosofi ja yhteiskuntakriitikko Aleksandr Radištšev.

 

Tallinnan edustalla on redillä suuri purjelaiva. Lipuista ei saa selvää, minkä maan aluksesta on kyse. Alukseen ollaan lastaamassa tai purkamassa jotakin. Mielenkiintoista on nähdä se, että takimmaisen maston raakapurjeen puomin päässä on plogi ja siitä kulkevan köyden avulla nostetaan veneestä jotakin aluksen kannelle.

Tallinnan edustalla on redillä suuri purjelaiva. Lipuista ei saa selvää, minkä maan aluksesta on kyse. Alukseen ollaan lastaamassa tai purkamassa jotakin. Mielenkiintoista on nähdä se, että takimmaisen maston raakapurjeen puomin päässä on plogi ja siitä kulkevan köyden avulla nostetaan veneestä jotakin aluksen kannelle.

 

Maalauksen etualalla kelluu "poijuun" kiinnittyneenä soutuvene, jossa on selvästi laivoihin myyntiin tarkoitettua tavaraa. Korissa on heiniin laitettuja saviruukkuja ja pulloja. Perätuhdolla istuvan miehen vieressä, veneen laidan yli, roikkuu kaloja. Mielenkiintoista maalauksessa on myös se, että monet yksityiskohdat näyttävät poijun, köysien ja sakkeleiden rakenteet.

Maalauksen etualalla kelluu ”poijuun” kiinnittyneenä soutuvene, jossa on selvästi laivoihin myyntiin tarkoitettua tavaraa. Korissa on heiniin laitettuja saviruukkuja ja pulloja. Perätuhdolla istuvan miehen vieressä, veneen laidan yli, roikkuu kaloja. Mielenkiintoista maalauksessa on myös se, että monet yksityiskohdat näyttävät poijun, köysien ja sakkeleiden rakenteet.

Sataman suojaksi oli rakennettu (nähtävästi hirsistä) suojamuuri ja jopa pieni kaareva linnoitus tykkeineen. Etualalla näkyvän pienemmän aluksen perässä liehuu punainen lippu, josta en ainalaan kirjoittaja osaa päätellä aluksen kansallisuutta, mutta aallonmurtajan sisäpuolella olevan aluksen mastossa liehuu siniristilippu.

Sataman suojaksi oli rakennettu (nähtävästi hirsistä) suojamuuri ja jopa pieni kaareva linnoitus tykkeineen. Etualalla näkyvän pienemmän aluksen perässä liehuu punainen lippu, josta en ainalaan kirjoittaja osaa päätellä aluksen kansallisuutta, mutta aallonmurtajan sisäpuolella olevan aluksen mastossa liehuu siniristilippu.

Tässä vielä "lähikuva lipusta.

Tässä vielä ”lähikuva lipusta.

Kaupungin edustalla näkyy myös tuulahdus "nykyajasta", aluksen savupiipusta tupruaa höyryä. Laivaa kuljettaa kaksi siipiratasta. Ei voi olla ihailemasta sulavalinjaisen aluksen kulkua. Huomioitavaa on kuitenkin se, että aluksessa on kolme mastoa, mutta yhdessäkään ei ole purjeita edes valmiina levitettäväksi "tuulelle". Taustalla näkyy vanhan kaupungin muurien kohoavan kaupungin ylle.

Kaupungin edustalla näkyy myös tuulahdus ”nykyajasta”, aluksen savupiipusta tupruaa höyryä. Laivaa kuljettaa kaksi siipiratasta. Ei voi olla ihailemasta sulavalinjaisen aluksen kulkua. Huomioitavaa on kuitenkin se, että aluksessa on kolme mastoa, mutta yhdessäkään ei ole purjeita edes valmiina levitettäväksi ”tuulelle”. Taustalla näkyy vanhan kaupungin muurien kohoavan kaupungin ylle.

Aluksen perässä liehuu Venäjän, ei laivaston lippu.

Aluksen perässä liehuu Venäjän, ei laivaston lippu.

Laivaston taiteilijaksi
Vuonna 1841 Aleksei valmistui sotilaskoulusta, palveli Venäjän laivastossa ja matkusteli laivaston mukana monissa maissa. Vuonna 1849 hän alkoi käydä Pietarissa Keisarillisen taideakatemian tunneilla, jossa hän opiskeli Maksim Vorobjovin johdolla. Nuoreen taiteilijaan vaikutti suuresti (nykyisinkin monien tuntema) Ivan Aivazovski. Bogoljubov valmistui vuonna 1853. Hän erosi meriupseerin virasta ja hänet nimitettiin laivaston päämajaan taiteilijaksi.

Laajoja taideopintoja Euroopassa
Vuosina 1854-1860 Bogoljubov matkusteli ympäri Eurooppaa ja työskenteli tuotteliaasti. Roomassa hän tutustui Aleksandr Ivanoviin, joka suostutteli hänet keskittymään piirtämiseen. Düsseldorfissa Bogoljubov kävi taidemaalari Andreas Achenbachin tunneilla. Pariisissa hän ihaili Barbizonin koulun taiteilijoita. Ranskalaiset taidemaalarit Camille Corot ja Charles François Daubigny olivat hänen hyviä ystäviään ja työskentelivät yhdessä hänen kanssaan. Bogoljubov maalasi myös freskoja Pariisin Aleksanteri Nevskin katedraaliin.

BOGOLJUBOVIN PALUU VENÄJÄLLE

Vaeltajat eli peredvižnikit
Vuonna 1870 hän tuli läheiseksi Vaeltajien kanssa ja hän osallistui kaikkiin heidän näyttelyihinsä. Hänestä tuli heidän johtokunnan jäsen.
Vaeltajat tai kiertävät maalarit olivat Venäjän maalaustaidetta uudistanut realistinen koulukunta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Liikkeen perustajajäsenet katkaisivat välinsä Venäjän taideakatemiaan ja perustivat akateemisista rajoitteista vapaan koulukunnan. Suuntauksen teoksissa on mukana vahva sosiaalinen ja poliittinen ulottuvuus ja heidän tärkein metodinsa oli kriittinen realismi.

Peredvižnikit eivät saaneet teoksiaan näytteille vakiintuneisiin gallerioihin, tämän vuoksi he lähtivät kansan pariin ja järjestivät maaseudulla kiertäviä näyttelyitä vuosina 1870-1923.

Vaeltajat halusivat tehdä taidetta kansalle eivätkä vain taidetta taiteen vuoksi, he halusivat luoda todenmukaisia kuvia. Isänmaan kasvot ja kauneus nähtiin vaatimattomissakin aiheissa, henkisen elämän ja luonnon välinen yhteys tuotiin esiin maisemamaalauksissa. Henkilökuvien elävä, psykologinen realismi teki vaikutuksen ja kansa otti heidän taiteensa omakseen.

Tretjakovin gallerian syntyhistoria

Venäläinen liikemies, taidekerääjä Pavel Tretjakov tuki Vaeltajat-ryhmän taiteilijoita ja osti erityisen paljon juuri heidän teoksiaan. Tretjakov lahjoitti vuonna 1892 kokoelmansa Moskovan kaupungille ja kokoelmasta muodostettiin Tretjakovin galleria.

Bogoljubov oli vanhempi kuin muut jäsenet, ja hän suhtautui varauksellisesti ryhmän uusiin sosiaalisiin ideoihin. Vuonna 1873 Bogoljubov jätti Taideakatemian solidaarisuudesta Vaeltajia kohtaan. Hän jopa yritti perustaa Roomaan Venäläistä taideakatemiaa.
Vuoden 1873 jälkeen Bogoljubov asui pääsääntöisesti Pariisissa sydänvaivojensa vuoksi. Hänen kotinsa oli kuin venäläisten siirtokunta, yleisiä vieraita olivat Ivan Turgenjev, Ilja Repin, Vasili Polenov, Mark Antokolski ja Vasili Vereštšagin.

Perusti Radištševin taidemuseon Saratoviin
Vuonna 1885 Bogoljubov avasi taidemuseon Saratoviin, Radištševin taidemuseon, jonka hän nimesi isoisänsä mukaan. Se avattiin yleisölle seitsemän vuotta aikaisemmin kuin Tretjakovin galleria Moskovassa ja viisitoista aikaisemmin kuin Venäläinen museo Pietarissa. Museon nimeäminen ”Venäjän ensimmäisen vallankumouksellisen”, Aleksandr Radištševin mukaan, oli suora haaste viranomaisille: hänen täytyi kestää oikeustaistelu luvan saamiseksi.
Bogoljubov kuoli 3. helmikuuta 1896 Pariisissa. Bogoljubov jätti kaiken omaisuutensa taidemuseolle ja sen taidekoululle. Koulu avattiin hänen kuolemansa jälkeen nimellä Bogoljubovin maalauskoulu. Siellä ovat opiskelleet muun muassa sellaiset modernistit kuin Viktor Borisov-Musatov ja Pavel Kuznetsov.