Yngve Holmin suunnittelema Slaghöken on rakennettu vuonna 1924 Nortälje Yacht- och Motorbåtsvarvilla. SK 30 Slaghöken (S 30) oli aikoinaan Brunnsviken Segelsellskapetin arpajaisvene. Runko oli alunperin lakattu, mutta vuosien saatossa tehdyt hionnat ovat lopulta pakottaneet maalaamaan rungon.
Saaristoristeilijät olivat aikoinaan olympialuokka. Vielä nytkin niiden kauneus ja nopeus houkuttelevat klassikoita arvostavia hankkimaan sellaisen, vaikka niiden sisätilat ovat ovat nykymittapuun mukaan kovin vaatimattomat. Saaristoristeilijät ovat joidenkin mukaan pohjoismaisen huvipurjehduksen äitejä.
Pirkko Kukkurainen osti keväällä vuonna 1994 Slaghökenin. Veneen oli tuonut Suomeen Pirkon opiskelukaveri, jolla ei enää ollut aikaa kunnostaa ja purjehtia venettä.
Lasse Ollonqvistin tuli Merisatamaan Slaghökeniä katsomaan – ja pian kunnostamaan”, Pirkko kertoo.
Ja Lasse vahvistaa: ”Tulin töihin ja jäin.”
Lasse Ollonqvistin purjehdusura on alkanut Hiidenvedellä isän ostamalla Windmillillä. Vaikka saaristossa liikkuminen on aina Lassea kiinnostanut, alku Hiidenvedellä ei kuitenkaan johtanut kilpapurjehdukseen tai muutenkaan sen laajempaan harrastukseen. Vasta klassiset veneet sytyttivät aikuisiässä varsinaisen innostuksen purjehdukseen.
1980-luvun loppupuolella syntyi erityisesti arkkitehtiopiskelijoiden keskuudessa buumi, jolloin ihailtiin puuveneitä. Silloin Suomeen tuli Slaghökenin lisäksi paljon muitakin saaristoristeilijöitä, tosin niitä toivat muutkin kuin arkkitehtiopiskelijat. Tuolloin Suomeen tulivat muun muassa 75m2-luokan Gun ja 40m2-luokan Tosca.
”Siihen aikaan saaristoristeilijöillä oli tapaamisia”, Pirkko muistelee.
Peräsin uusiksi
Vuonna 1924 rakennettu Slaghöken oli vuonna 1994 jo 70-vuotias ja kunnostettavia paikkoja alkoi löytyä.
Suomenlinnassa toimivan telakan Keijo Saarinen avusti ja neuvoi muun muassa peräsimen uusimisessa ja rosterinen peräsinakseli tilattiin Keijon kontaktien kautta.
Iso remontti edessä
Lassen tekemällä uudella peräsimellä purjehdittiin aina vuoteen 2002, jolloin Slaghökenillä oli edessä iso remontti. Aluksi sen ei pitänyt olla iso remontti, mutta suunnitelmiin tuli muutos sananmukaisesti kertarysäyksellä.
Kunnostusta varten oli kerätty rahaa, ja venettä oltiin purjehtimassa telakalle Sarvsalöön. Sillä matkalla Slaghöken ajoi hyvässä sivutuulessa seitsemän solmun vauhdilla kivelle.
”Ensin tuntui siltä, ettei mitään suurempaa tapahtunut. Mutta viidentoista minuutin päästä huomasin, että veneessä oli vettä, ja koko loppumatka pumpattiin. Pian alkoi olla hätä, ja soitin Pikelle, että rantaan on saatava uppopumppuja, millä vene pysyy pinnalla siihen saakka, kun nosturi tulee”, Lasse kertoo.
Ajatus oli aluksi tutkia pohja, ja ennakko-oletus oli, ettei emäpuuta tarvitsisi vaihtaa. Karilleajo kuitenkin paljasti, että emäpuu oli haljennut pitkältä matkalta. Ei tarvinnut enää miettiä, nyt tiedettiin, että edessä oli suuri työ.
Osa remontista siirtyi myöhemmäksi
Remontin tarkoitus oli myös uusia kansi ja palauttaa veneen perän muoto alkuperäiseksi. Ne hankkeet siirrettiin kunnialla myöhäisemmäksi.
Slaghöken nostettiin ylös ja ensimmäiseksi runko vedettiin puupuhtaaksi vesilinjasta alaspäin. Silloin pääsi näkemään, että paljon on uusittava. Perästeevikin oli jo siinä kunnossa, että se oli vaihdettava.
Entinen Kuggomin opettaja Matti Salminen oli veneenrakentajana kunnostusurakassa. ”Meillä oli oppipoikasopimus. Hän valvoi, ohjasi ja teki vaikeimmat asiat, kuten emäpuun vaihtamisen ja muotoilun. Minä puolestani tein kölin ja rungon muotoilun”, Lasse kertoo.
Seuraavana talvena 2003-2004 saatiin tilaa vanhasta navetasta, jonka kattoon vene saatiin roikkumaan. Koko runko otettiin irti kölistä. Navetta oli myös hyvä paikka tehdä töitä, kun metriset kiviseinät tasasivat lämpöä ja pitivät riittävän kosteuden.
Hanke venyi tekijöiden kiireiden takia niin, että Slaghöken oli maissa neljä kesää 2003-2006. Valmista tuli kesällä 2006 niin myöhään, ettei enää venettä haluttu lyhyeksi aikaa laskea vesille.
Mitä uusittiin
Emäpuu uusittiin, kaaret uusittiin ja lyijykölistä ylöspäin neljä lautaa on uusia. Istumalaatikon ja ruffin alueella kaikki kymmenen teräskaarta on vaihdettu. Vanhat teräskaaret oli kiinnitetty sinkityillä niiteillä ja ne olivat kaikki ruosteessa.
Myös melkein kaikki puukaaret on vaihdettu. Uudet kaaret ovat vanhojen kaarien kanssa vierekkäin vähän matkaa. Vanhoja kaaria on vielä keulassa ja perässä. Sinne laitettiin kuitenkin vahvistukseksi laminoituja kaaria myöhemmin, kun kansi purettiin.
Työtunteja tuli paljon, ja väkeäkin tarvittiin. Runkoa oli niittaamassa neljä henkeä. ”Työläintä oli muotoilla irokosta rungon lopullinen muoto”, Lasse toteaa.
Ketka oikaistiin
”Yritimme nostaa vähän ketkaa takaisin, ja siinä onnistuttiin. Fröken Hökenin hetulat oikaistiin”, Pirkko sanoo. ”Silmämitta oli tärkeä mitta”, Lasse toteaa Keväällä 2007 oli suuren vesillelaskun aika. Slaghökenissä oli uusi ja kestävä runko, jolle ei tarvitse vähään aikaan tehdä mitään.
Ensimmäisenä vuonna ison remontin jälkeen 2007 vene vuoti vähän.
”Ryömin veneessä ja merkitsin vuotokohdat lyijykynällä”, Lasse kertoo. Syksyllä vene purjehdittiin takaisin Sarvsalöön ja nostettiin uudelleen ylös. Talvena 2007–2008 kaikki vuotokohdat laitettiin kuntoon niin hyvin, että seuraavana kesänä sisältä saattoi puhdistaa pölyt pölynimurilla.
Kansi rakennettiin uusiksi
Talvella 2007-2008 rakennettiin myös kansi uudelleen. Vanerikannen alta löytyi vanha rimakansi, jonka päällä oli kangas, jonka päällä oli vaneri, jonka päällä oli massa.
Kesällä 2008 uuden kannen valmistuttua katkesi keulan sikopalkki, jossa etustaagi on kiinni. Seuraavana talvena teimme uuden palkin valkotammesta. Vanhaa valkotammipalkkia ei vaihdettu kannen teon yhteydessä, koska palkki vaikutti hyvältä. Katkeaminen paljasti sen lahonneen sisältä etustaagin kiinnityskohdan alueelta.
Historiaa hakemassa
Slaghökenistä on kuva sen ensimmäiseltä kesältä vuonna 1924, jossa näkyy sen alkuperäinen rungon muoto. Vielä 1970-luvun alkupuolella otetussa kuvassa perä on alkuperäisen mallinen. Veneeseen oli tehty negatiivinen peräpeili luultavasti joskus 1970-luvun loppupuolella.
Suurin kunnostustyö Slaghökenin palauttamiseksi alkuperäiseen malliin oli perän rakentaminen uudestaan vuoden 1924 kuvan mukaiseksi samalla kun kansi rakennettiin uudelleen.
Sisarveneet Slaghöken ja Alfsol
Kuvassa, yllä, keskellä Slakhöken ja vasemmalla Alfsol. Oikealla on A-vene Ali-Baba.
Yngve Holm on suunnitellut sisarveneet Slaghökenin ja Alfsolin.
”Kävimme Ruotsissa Västervikin Gamlebyssä Knut Holmin telakalla, koska luulimme, että Slaghöken on rakennettu siellä. Meille kuitenkin selvisi, että se onkin rakennettu Norrtäljessä vuotta myöhemmin kuin Alfsol”, Lasse kertoo.
Yngve Holm oli lähtenyt Västervikistä Norrtäljeen kertomuksen mukaan suuttuneena siitä, että hänen veljensä Toren nimiin laitettiin myös hänen suunnittelemansa veneet. Tore Holm oli nimittäin saanut koulutuksen veneensuunnittelijaksi.
”Gamlebyssä vietettiin 100-vuotisjuhlaa, ja tapasimme Per Thelanderin, joka on kirjoittanut kirjan Alla våra skärgårdskryssare. Tapasimme myös Ynge Holmin pojan, joka piti luennon. Hän kertoi, että Holmilla oli tapana venyttää ylityksiä ja tehdä veneisiin mahdollisimman ohuen keulan ja perän. Slaghökenin historiaa on ollut kuitenkin vaikea selvittää, eikä Gamlebyssäkään osattu kovin paljon neuvoa”, Lasse kertoo.
”Vene on ilmeisesti ollut melko pitkään samalla omistajalla. Ehkä tietoa olisi merkitty herkemmin muistiin, jos omistaja olisi vaihtunut useammin”, Pirkko sanoo.
Slaghöken on arpajaisvoittovene, ja siitä on löytynyt kuvia vuodelta 1924 ja 1946. Kummassakin kuvassa veneelle on merkitty sama omistaja.
”Vuodelta 1924 olevassa kuvassa näkyy varvaslistat kannella. Kansi on sairaan liukas, ja minä olen elätellyt toiveita, että listat saisi takaisin”, Pirkko sanoo.
Myös keulaluukku puuttuu vuoden 1924 kuvasta. Ruffi on aina ollut keulaan päin kapeneva. Se on ilmeisesti ollut Holmin tyyppiä.
Istuinlaatikon sarjat on myös perästä katkaistu joskus. ”Ihan tyylikkäästi tehty, mutta ei alkuperäistä”, Lasse toteaa.
90-vuotisjuhlat tulossa
Slaghöken on ollut Lassella ja Pirkolla jo kohta 30 vuotta. ”Alkaa kihti ja reumatismi jo vaivata”, Pirkko naurahtaa. ”Patjat ovat epämukavat.”
”Saa nähdä missä vaiheessa liikkuminen muuttuu niin kömpelöksi, että on pakko luopua”, Lasse jatkaa saaristoristeilijän kapean rungon haasteista.
Vuonna 2014 Slaghökenillä oli 90-vuotisjuhlat
Vaikka saaristoristeilijä alkaa ehkä iän myötä tuntua ahtaalta, on siinä paljon hyvää.
Purjehdusominaisuudet ihastuttavat – ainakin kohtuullisella tuulella. ”Purjehdittaessa se on nopea niin kuin isot veneet. Tämä on pieni iso vene. Koska se on pitkä, se on nopea. Slaghöken on mahdottoman kiva purjehtia. Se muistuttaa jollaa. Se reagoi heti jokaiseen onnistumiseen ja virheeseen. Hyvää on myös välitön tuntuma veteen, eli tiskausetäisyys”, Lasse kertoo.
”Vaikka joskus olen miettinyt, että voisi olla asuttavampi ja merikelpoisempi vene, se olisi myös isompi, jolloin hiottava pinta-ala ja työmäärä kasvavat.”
Saaristoristeilijän muoto puhuttelee
Huomatkaa yllä olevassa kuvassa näkyvä maston osatakilalle ominainen prebendi, taivutus.
”Slaghöken on juuri sen näköinen, jollainen purjeveneen tulee olla: se on pitkä, ja sillä on kauniit, klassiset muodot. Jo pikkupoikana ihastelin veneitä, joissa oli tällainen muoto. Myös materiaali on miellyttävä. Puuvene tuntuu ja tuoksuu aina omanlaiselle”, Lasse sanoo.
Arkkitehtipariskunta näkee saaristoristeilijässä muodon tarkoitusperän. ”Hyvä soutuvenekin on pitkä ja kapea.”
Rauhassa luonnonsatamiin
”Purjehdimme rantoja kopeloiden. Olemme luonnonsatamissa yötä. Meillä saattaa olla kolme parkkipaikkaa ennen Hankoa. Puoli lomaa menee siihen, että käydään Högsårassa kahvilla”, Pirkko sanoo.
”Eteenpäin jatketaan, jos sää sallii. Olemme usein kiertäneet Turun saaristoa ja sieltä Kökarin tuntumasta Jurmoon”, Lasse jatkaa.
”Joka kesä meillä on Ahvenanmaan kartta mukana, mutta vielä sitä ei ole tarvittu – se vaatisi vähän enemmän aikaa.”
Pitkä keula auttaa rantautumista luonnonsatamiin, purjeilla mennään lähelle rantaa ja melalla loput.
”Meillä oli ensimmäisinä vuosina moottori, mutta se oli liian hankala ja epäluotettava. Jätimme sen pois ja liikuimme pelkästään purjeilla. Jos tuuli loppuu, melalla pääse johonkin.”
”Muutama vuosi sitten hankimme sähköperämoottorin. Inkoon Elisaareen mennessä olemme käyttäneet sähkömoottoria. Aina ennen menimme ohi, kun sinne ei ole päässyt tai sieltä ei olisi päässyt pois”, Pirkko kertoo.
Slaghöken on solakka käsitellä. Se painaa noin kaksi ja puoli tonnia, josta kölin paino on 800 kiloa.
Ei kovan tuulen vene
Slaghökenillä on jäätävä maihin silloin, kun ei tuule tai tuulee liikaa.
”Tämä ei ole mukava purjehtia kovassa aallokossa, eikä tämä edes kulje hyvin, kun tuulee liikaa”, Lasse sanoo.
”Olemme olleet tuulessa, jossa vesimassa alkaa pyöriä keulakannella. Tämä sukeltaa, sillä keula ei kanna. Silloin loppuu voima, ja vene alkaa hakata aallokossa.”
”Kun tuuli alkaa olla 10 m/s, ei ole enää kivaa, ainakin pitäisi reivata reilusti. Kun kallistuma on sellainen, että parras on vedessä, vene kyllä vielä kulkee, ja loppujäykkyys on suuri, mutta iso aalto voi täyttää veneen nopeasti.”
Kovantuulen purjehdustakin on harrastettu. Ennätys Hangosta Helsinkiin on kymmenen tuntia ja kymmenen minuuttia. Se tarkoittaa hyvää sivutuulta ja yli seitsemän solmun keskinopeutta.
”Onkohan ilmastonmuutos tehnyt kaikesta hirveän ailahtelevaista?” Pirkko arvelee. ”1990-luvulla tuntui, että kesällä oli korkeapaine jatkuvasti. Aamulla tuuli nousi ja illalla tuuli laantui, ja se kääntyi auringon mukana. Jos ei ehtinyt perille, illalla virisi lempeä maatuuli. Nyt on aina 15 m/s.”
Vanhan veneen suuri arvo
”Pitäisin mielelläni tämän satavuotiaaksi”, Lasse sanoo.
Vanhalla veneellä on aivan erityinen arvo.
”Muilla ihmisillä on ollut tämä vene paljon ennen syntymääni. On jännittävä ajatus, jos tämä purjehtii vielä minun jälkeenikin. Se on aivan hyvin mahdollista”, Lasse sanoo.
”Vanhat veneet ovat lainassa. Sinulla on etuoikeus nyt saada huoltaa sitä ja purjehtia sillä. Joku toinen puolestaan saa sen tulevaisuudessa. Se kiehtoo.”
Pirkolla ja Lassella on myös kokemuksen tuoma ohje: ”Kun hankkii puuveneen, pitää tykätä tehdä itse. Tai sitten pitää olla paljon rahaa, jotta voi palkata hyviä tekijöitä. Kummassakin tapauksessa on oltava palava intressi vanhan veneen säilyttämiseen.”
Artikkeli perustuu Juha Aromaan artikkeliin Puuvene-lehdessä numero 75.
Suunnittelija: Yngve Holm
Rakennettu vuonna 1924 Nortälje Yacht- och Motorbåtsvarv
SK 30 Slaghöken (S 30) oli aikoinaan Brunnsviken Segelsellskapetin arpajaisvene
Runko_ Mahonki
Kansi_ Oregon mänty
Pituus: 12,10 m
Leveys: 1,86 m
Syväys: 1,60 m
