Veneilijän käsikirja on tarkoitettu Suomessa veneilevälle tai veneilyä harkitsevalle. Siksi kirja keskittyy suomalaisiin olosuhteisiin ja sellaiseen ympäristöön, minkä veneilijä kohtaa maamme vesistöissä ja rannikolla veneillessään. Kirja ei ole navigoinnin oppikirja, ja sekstantti mainitaan kirjassa vain kerran – tässä. Suuntimat, eksymät, erannot, vuorovedet ja merivirrat eivät myöskään esiinny kirjassa. Niiden opiskeluun on olemassa omat kirjat.
Veneilijän käsikirja on myynnissä Akateemisessa- ja Suomalaisessa kirjakaupassa.
Veneilijän käsikirja tarjoaa taustaksi tietoa maamme huvi- ja kilpaveneilyn historiasta. Kirja esittelee selkein kuvin tavallisen veneilijän tarvitsemat perustiedot viitoitusjärjestelmästä.
Veneilijän käsikirja näyttää selkein kuvin ja täydentää tekstein keskeisimmät veneiden väistämissäännöt, joiden avulla on helppo sisäistää myös kulkuoikeudet.
Kirjasta saa myös kuvin varustetut perusohjeet ja neuvot miten tavallinen perhepurjehtija voi osallistua seuransa purjehduskilpailuihin.
Veneilijän käsikirja neuvoo, miten ankkuroidaan luonnonsatamiin ja miten rantaudutaan ja lähdetään vierasvenesatamista.
”Veneilijän solmukoulu”
Kirjasta löytyy myös kattava valikoima solmuja, joiden avulla veneilijä pärjää.
Purjeiden ja takilan trimmaus
Purjeveneilijälle on tarjolla hyvät ohjeet takilan ja purjeiden trimmaukseen.
Lisäksi annetaan vinkkejä siitä, miten purjeet viritetään eri voimakkuudella puhaltaville tuulille, jotta veneily olisi miellyttävää ja turvallista.
Navikoinnista
Veneilijän käsikirjaan on koottu myös keskeiset kohdat meriteiden säännöistä, jotta veneilijä osaa toimia erilaisissa tilanteissa ja kohtaamisissa muiden vesillä liikkuvien kanssa ja huomioida kanssaveneilijät.
Kipparin käsikirjassa on hoito-ohjeita ja vinkkejä sekä lasikuitu- että puuveneen omistajalle.
Kirjasta löytyy myös ohjeita ja neuvoja veneessä olevan puun käsittelyyn kyllästämällä, maalaamalla ja lakkaamalla.
Sokerina pohjalla kirjasta löytyy mielenkiintoisia veneilyreittejä Suomen rannikolta, saaristomereltä ja Sisä-Suomen järviltä.
Rantautuminen
Satamaan tulo on monelle stressi. Mahtuuko? On totta, että varsinkin sesongin aikana satamat ovat helposti täyttymässä jo varhain iltapäivällä. Veneen miehistölle lankeaa usein tosiasiassa rantautumisen haastavin osuus. Miehistöllä ei ole kokemusta veneen hallinnasta moottorilla laituriin ajamisessa, joten he joutuvat sitomaan lepuuttajat, kiinnittämään peräköysi poijuun, huolehtimaan siitä, että vene ei laituriin ajon aikana kolhi naapuriveneitä ja lopuksi hyppäämään laiturille köyden kanssa. Jos sää on tuulinen, vene pitää vielä kaiken lisäksi saada nopeasti kiinnitettyä oikealle etäisyydelle laiturista.
Jos miehistöllä ei ole kokemusta, tai se on vähäinen, kannattaa veneellä ajaa satamaan rauhallisesti ja katsoa sellainen paikka, johon helppo rantautua, ja josta on myös helppo lähteä, vaikka tuuli olisi yöllä kääntynyt niin, että se hankaloittaisi aamulla laiturista lähtöä.
Kun sopiva paikka on löytynyt, kipparin olisi hyvä kertoa miten hän on ajatellut rantautumisen tehdä. Hän myös kertoo miehistölle kunkin tehtävät ja sen, missä järjestyksessä mikäkin on hyvä tehdä. Rantautumisen stressi vähenee huomattavasti, kun kaikki tietävät mikä on suunnitelma.
Lapsiperheen rantautumista helpottaa, jos lapsille annetaan jotain mukavaa puuhattavaa, mieluummin kajuutassa, juuri rantautumisen hetkellä. Kannattaa tehdä rantautumiseen rutiini, joka toistuu joka kerta. Annetaan lasten aluksi katsoa mihin ollaan saapumassa, ja sitten lapset sisälle vaikkapa kännykkäpeliä pelaamaan.
Kirjan tekijät Yrjö Klippi, Juha Aromaa ja Pyry Klippi ovat kokeneita veneilijöitä ja kilpapurjehtijoita. Pyry Klippi on myös veneenrakentaja.