Mahongista valmistettiin 1960 luvulla useammassa paikassa Suomessa noin viisi metriä pitkiä limilautaisia tuulilasiveneitä. Myös tämä malli, jossa oli tuulilasin lisäksi pieni katos oli hyvin suosittu.
VASTAUS VIIKON 2 KYSYMYKSEEN
Hai-veneen suunnitteli Gunnar L. Stenbäck vuonna 1930
Hai-vene on aidosti suomalainen retki- ja kilpakäyttöön suunniteltu purjevene. Stenbäck piirsi veneen komitean tilauksesta ja sen piirustukset esiteltiin vuonna 1930 Frisk Bris-lehden numerossa 9/1930. Ensimmäinen Hai esiteltiin Kaartin maneesin venenäyttelyssä vuonna 1931. Hai hyväksyttiin luokaksi vuonna 1932. Tekninen lautakunta hyväksyi 16.2.1932 Hai-veneen piirustukset, mutta niihin on tehty vuosien aikana muutoksia (6.3.1986, 1.3.2003, 1.1.2008 ja 23.5.2009). Nykykielellä ilmaistuna venettä on päivitetty. Se on varmaankin yksi syy siihen, että se on edelleenkin verrattain aktiivinen kilpaluokka.
Hai-veneen suunnittelija Gunnar L. Stenbäck syntyi 31:pnä lokakuuta vuonna 1888 Helsingissä. Hän opiskeli Ruotsissa, Göteborgissa, josta hän valmistui vuonna 1903 Chalmers Instituutista laivanrakennusinsinööriksi. Hän hankki monipuolista kokemusta laivojen suunnittelusta Suomen, Ruotsin, Saksan ja Skotlannin telakoilla. Stenbäck oli 1900-luvun alun näkökulmasta varsin eurooppalainen ja kielitaitoinen. Saatuaan omasta mielestään riittävästi kokemusta suunnittelutyöstä, hän päätti keskittyä veneiden suunnitteluun. Suunnitelutöiden lisäksi hän myös alkoi harjoittaa yritystoimintaa, ja perusti vuonna 1908 konsultti- ja välitysyrityksen, joka harjoitti myös purjeiden ja venevarusteiden tuontia ulkomailta.
Vuosien 1928-1946 aikana hän toimi myös Lloyd’sin laivarekisterin tarkastajana. Hän oli myös Helsingissä Turun Veneveistämön edustaja ja näin ollen myös suunnitteli veneitä, joita sitten rakennettiin Turussa.
Hai veneen synty oli alku suurelle venemaailman muutokselle. Sitä voisi melkein verrata Henry Fordin T-mallin sarjatuotannon aloittamiseen, jolla tehtiin autoilusta koko kansan laji.
Aikaisemmin suurin osa köliveneistä oli mittasääntöjen mukaan yksin kappalein suunniteltuja ja rakennettuja. Veneet olivat tästä syystä verraten kalliita. Stenbäckin suunnitelman keskeinen idea oli synnyttää edullinen yksityyppiluokka jota voitiin valmistaa sarjatyönä, ja näin saada purjehdus myös laajempien kansankerrosten ulottuville. Stenbäck suunnitteli veneestä yksinkertaisen rakentaa, ja materiaaleina käytettiin pääasiassa suomalaista mäntyä ja tammea. Nykyään luokkasääntö sallii myös irokon käytön valikoiduissa paikoissa veneen rakenteissa.
Veneen köli valettiin raudasta, joka oli näin huomattavasti halvempi kuin lyijystä valettu. Toinen veneen suunnitteluun liittyvä suuri idea oli kölin muoto, se piirrettiin matalaksi ja loivaksi, jotta se olisi matalasyväyksinen ja turvallinen Suomen karikkoisilla vesillä. Purjepinta-ala oli myös tarkoituksella pieni, joten vene oli, kuten sitä Paciuskin luonnehti merikelpoinen, turvallinen ja purjeet olivat helposti hallittavissa ilman kalliita vinssejä. Alkujaan purjepinta-ala oli rajoitettu Paciuksen mainitsemaan 19,2 m2, mutta nykyään suurin sallittu purjepinta-ala on 21,5 m2.
Pursiseuroista Helsingfors Segel Selskap, HSS, oli erityisen aktiivisesti 1930-luvulla vaikuttamassa Hai-veneen alkutaipaleen suosioon. Veneestä tulikin nopeasti erittäin suosittu ja sitä rakennettiin 1930- ja 40-luvuilla suuria määriä, ja jopa sota-aikanakin rakennettiin muutamia veneitä.
Veneitä vietiin myös ulkomaille, lähinnä Ranskaan, Saksaan, Baltian maihin ja jopa Yhdysvaltoihin. Pirkka Leinon ja Jarmo Saarisen ansiokkaassa kirjassa Turun Veneveistämöstä kerrotaan ja näytetään kuvia, joissa Hai-veneitä lastataan Ranskaan vietäväksi. (JA)
