VIIKON 13 KYSYMYS: Mikä vene on kyseessä ja kuka on sen suunnittelija?

VIIKON 13 KYSYMYS: Mikä vene on kyseessä ja kuka on sen suunnittelija?

Kuvan avonainen moottorivene on kytkenyt Suomalaisen veneerakennuksen ja huippusuunnittelijan maailmalta. Monet muistavat Swanin syntyhistoriasta Suomen kytkennän amerikkalaiseen tunnettuun Sparkman & Stephensin toimistoon, mutta tämän veneen historia on vähemmän tunnettu.

VASTAUS VIIKON 12 KYSYMYKSEEN:

Veistämö on porvoossa toimiva Wileniuksen veneveistämö. Kun puhutaan Wileniuksen veistämöstä, niin on myös tuotava esiin Porvoon veneveistämö ja venesuunnittelija Gösta Kyntzell.

Kuvassa (alla) punaisen rakennuksen edustalla olevat veneet on rakennettu Wileniuksen veistämöllä. Veneet kokoontuivat sinne joitakin vuosia sitten herättääkseen Porvoon päättäjät tajuamaan, että telakka on valtakunnallisesti kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Toivottavasti Porvoon kaupunki ymmärtää jatkossakin tämä telakan tärkeyden.

Veneet ovat alla vasemmalla: Gösta Kyntzellin piirtämä A-vene Ali-Baba ja oikealla Jarl Lindblomin piirtämä avomerikilpa- ja matkavene Aura.
Wileiustelakkahalli
Porvoon veneveistämö perustettiin vuonna 1911. Telakan tavoitteena oli tuottaa veneitä sekä koti- että ulkomaisille markkinoille. Tarkoituksena oli panostaa laatuun. Tätä tavoitetta edistämään palkattiin suunnittelijaksi nuori Gösta Kyntzell. Suurin osa Porvoon veneveistämöllä rakennetuista veneistä olikin Kyntzellin suunnittelemia. Kyntzell piirsi kaikkiaan 332 veistämöllä rakennetuista 453 veneestä.

Veistämön sijainti Pietarin ja Helsingin välissä oli oivallinen. Suuri osa tilauksista tuli Venäjältä, jonne toimitettiin puisten lisäksi myös teräksestä valmistettuja veneitä etupäässä laivaston käyttöön.
Kuten Turun veneveistämöllä, myös Porvoossa kasvu oli nopeaa, ja se oli yksi tärkeimmistä teollisuuslaitoksista Porvoon seudulla.

Myös Porvoossa valettiin veneen heloitukset, ja myöhemmin purjeet neulottiin yleensä itse. Porvoossa valmistettiin lisäksi venemoottoreita ja muitakin koneita. Moottoriveneiden merkitys veistämön tilauksissa kasvoi kaiken aikaa ja siellä valmistettiin paljon viranomaisveneitä. Esimerkiksi 30-jalkainen presidentti Relanderin käyttöön tarkoitettu pikavene Kultaranta II, joka oli nyt messuilla esillä rakennettiin Porvoossa.

Telakan historia päättyi vuoteen 1934, jolloin se tuhoutui tulipalossa lähes täydellisesti.

Porvoon maine veneiden valmistuksessa sai jatkoa, kun Gösta Kyntzell siirtyi Porvoon veneveistämön palon jälkeen suunnittelemaan Wileniuksen telakalle. Vaikka Wileniuksella rakennetuista veneistä suurin osa oli moottoriveneitä, se muistetaan nykypäivänä juuri purjeveneistään.

Wileniuksen toiminta oli Porvoon veneveistämöön verrattuna melko pienimuotoista. Poikkeuksen muodosti toinen maailmansota, jolloin armeijan käyttöön rakennettiin sarjoina vaneriveneitä. Wileniuksen pääartikkeleina olivat laadukkaat konstruktioveneet, joista suuri osa purjehtii vielä tänäkin päivänä. Kansainvälisen säännön yleisimpien luokkien (8mR, 6mR, 5.5m, 5m) lisäksi Wileniuksella rakennettiin A- ja C-veneitä ja vielä 1930-luvullakin joitakin Saaristoristeilijöitä. Yksityypeistä listaan mahtuvat esimerkiksi Louhet, Kansanveneet ja Hait.

Wileniuksen veneiden laatua ylistetään Turun veneveistämön ohella monissa vanhoissa purjehdusta käsittelevissä artikkeleissa. Näiden kahden veistämön aikaansaannokset muodostavat suurimman osan vesillämme purjehtivista klassikoista. Porvoon seudulla oli Wileniuksen ja Porvoon veneveistämön lisäksi muita pienempiä veistämöitä, kuten Tolkis Slip.

Lähde: Puuvene-lehti ja kirja Purjehtivat klassikot