Purjevene oli aikoinaan hyvin suosittu. Veneluokka oli monen kilpapurjehduksessa kunnostautuneen ja palkitun purjehtijan aloitusvene.
VASTAUS VIIKON 8 KYSYMYKSEEN:
VOTIIVILAIVA
Museoviraston tutkijan Marja-Terttu Knapasin mukaan kotimaisia kirkko- ja votiivilaivoja tunnetaan arkistolähteiden perusteella LÄHES 200 kappaletta. Niistä on 73 kadonnut vuosisatojen ja – kymmenten saatossa jäljettömiin. Vanhin tunnettu votiivilaiva on ns. Perniön laiva 1570-luvulta. Kansallismuseon kokoelmiin kuuluva Hauhon votiivilaiva on vuodelta 1609.
Hiittisten kirkossa on peräti neljä kirkkolaivaa. Kuvan komea fregatti-takiloitu 18-tykkinen Leion Stierna on vuodelta 1778. Kirkko laiva löytyi kirkon kellotapulista romujen seasta.
Votiivi-nimitys juontaa Latinan votivus –sanasta, joka merkitsee ”lupauksen mukaista”, ”lupausta”. Vanhemmat, 1700-1800-lukujen kirkkolaivat ovat siis pääosin votiivilaivoja, haaksirikoista pelastuneiden merimiesten, haverilaivojen omistajien ja matkustajien sekä heidän omaistensa, lupauksen mukaisia, uhri- ja kiitoslahjoja kotikirkoilleen.
Kiitokseksi tai koristukseksi
Laivoja lahjoitettiin myös muiden merkittävien tapahtumien tai merkkihenkilöiden muistoksi tai pelkästään kotikirkon koristukseksi, Knapas huomauttaa.
Kuriositeettina hän kertoo, että tunnetuin kotimainen votiivi-lahjoitus ei ole peräisin haverista pelastuneelta merimieheltä, vaan kreivitär Sophie de la Gardielta. Eikä kreivitär haaksirikosta selvittyään lahjoittanut laivaa, vaan suuren summan rahaa Nötön vanhan kirkon rakentamiseen.
Ulvilan kirkkoherra Kari Mäkinen kokee kirkko- ja votiivilaivojen uskonnollisen symboliikan kuvaavan kristillistä kirkkoa ja seurakuntaa, ihmisten matkaa elämän haaksirikkoisella ja myrskyävällä merellä. Laiva on myös yksi muoto sanattomalle rukoukselle.
Vanhempien tekijöiden taidoissa kirjavuutta
Rannikko- ja saaristokirkkoja vuosikymmeniä tutkineen kirjailija Eka Metsävuoren mukaan 1700-1800 –lukujen kirkko- ja votiivilaivojen veistäjät olivat yleensä tuntemattomia merimiehiä, kalastajia tai rannikolla eläneitä käsityöläisiä. Heistä vajaat kolmisenkymmentä tunnetaan nimeltä, kuten Matti Wecker, hiittisläinen Kristian Matzon, Juho Piensoho, Johan Danielsson ja luvialainen mallirakentaja Anders Artig. Hän teki laivojensa rungon paperimassasta ja muut osat puusta.
Vanhempien kirkkolaivojen veistäjien taidoissa ja työn jäljessä oli myös melkoista kirjavuutta. Laivojen esikuvina olivat yleensä veistäjien tuntemat purjelaivat tai laivatyypit. Vaikka monet kirkkolaivoista on nimetty todellisen, meriä kyntäneen purjelaivan mukaan, Metsävuoren mielestä parhaimpiakaan laivoista ei voida pitää esikuviensa tarkkoina pienoismalleina.
Votiivilaivojen mittasuhteet olivat useimmiten vääriä: joko runko oli liian lyhyt tai vedenpäällinen osa suhteeton vedenalaiseen osaan. Purjeita ja tykkejä oli yleensä aina liikaa ja takiloinnit miten sattui.(YK)
