Monikaan ei nostanut spinnua, kun Viaporin Tuoppi purjehdittiin navakassa tuulessa. Yllä olevassa kuvassa purjehtiva Pam oli yksi harvoista. Kova tuuli karsi osallistujien määrän. Kisan aikana tuuli ei puhaltanut hetkeäkään alle 10 m/s, puuskissa tuuli nousi 15 m/s:iin. Veneitä lähti matkaan lopulta vain 97 venettä.
Oheiset kuvat: Reijo Lahtinen
Kansanveneiden kolme ensimmäistä palkintoa meni Viroon.
Suomenlinnan Pursiseura on vuodesta 1985 järjestänyt puuveneille tarkoitetun purjehduskilpailun Viaporin Tuopin, johon on osallistunut parhaimmillaan vuosittain liki 200 venekuntaa. Tuopista on vuosien varrella kehittynyt merkittävä tapahtuma, joka on omalta osaltaan pitänyt yllä ja vienyt eteenpäin puuvenekulttuuria Suomessa. Tästä tunnustuksena Suomenlahden puuveneilijät ry. myönsi Pro Puuvene-palkinnon Viaporin Tuopille vuonna 2007.
Viaporin Tuopin kilpailurata on saaristorata, jonka lähtö- ja maalilinja on perinteisesti Kruunuvuoren selällä Vasikkasaaren länsipuolella. Sieltä rata kiertää Helsingin edustalla Katajanokan editse Särkän salmen läpi ja Pihlajasaaren ympäri palaten Ryssänsaaren pohjoispuolitse kiertäen sitten Lonnan ja takaisin Kruunuvuoren selälle. Joidenkin luokkien veneet purjehtivat pidemmän radan ja kiertävät myös Kuggenstenin.
Radan pituus on 13 tai 16 merimailia. Tuuliolosuhteista riippuen rata kierretään joko myötä- tai vastapäivään.
Sparkmanin ja Stephensin suunnittelema, ja Eino Antinojan rakentama Lygaia oli oikeassa elementissä tässä reippaassa tuulessa.
Ensimmäinen Tuoppi 1985
Uusi kilpailu sai yllättäen lentävän lähdön, mukana oli vaatimattomasta ennakkomainonnasta huolimatta 42 venettä. Jo ensimmäisellä kerralla osuttiin asian ytimeen. Pelkkä purjehduskilpailu ei puuveneväelle riitä. Veneet itse, niiden ihailu, kunnostuskikkojen ja -aineiden vertailu ja kokemusten vaihto olivat asioita, joihin vasta nyt annettiin laajemmassa mittakaavassa puuvenekansalle mahdollisuus. Ja jo ensimmäisenä vuotena ymmärrettiin asian ydin, mitä puuveneilijät eniten kisan jälkeen kaipaavat: saunaa. Alussa se oli merivartioston idyllinen puusauna, myöhemmin jo muuta.
Ensimmäisen vuoden kilpailu oli järjestäjien kannalta muutenkin mielenkiintoinen. Reitti kiersi varsin ulkoa, Katajaluodon eteläpuolitse. Nopeimmat veneet ehtivät juuri ja juuri maaliin ennen sankkaa sumua. Ja kun sumu tuli, kuoli myös tuuli. Järjestäjien veneet kiersivät sitten rataa vastapäivään etsien tyvenessä kelluvia osanottajia kysyen, keskeytättekö? Mutta kukaan ei halunnut keskeyttää. Alkuillasta tuuli taas virisi ja lähes kaikki veneet saapuivat maaliin. (Lauri Juva)
Saaristoristeilijä 30 m2, Slaghökenin tyylinäyte tuulessa ja aallokossa.
Kansanveneiden ensimmäisen palkinnon voitti Mikk Köösel Virosta Greta (EST 5), kuvassa vielä kakkosena.
Hait viihtyivät myös reippaassa tuulessa.
Kosteri Julia eteni reivattuna kuin juna. Navakka tuuli aiheutti keskeytyksiä ja A-vneet eivät lähteneet radalle ollenkaan.
Pam vauhdissa. Isot avomeriveneet purjehtivat reivaamattomina.
LYS-tasoitusluokkia oli kaikkiaan kolme, valkoinen, sininen ja keltainen.
Suomenlinnan Pursiseuran satama oli taas näyttävä, juhlalippuja, mahonkia ja iloisia veneilijöitä.
