TAIDE&DESIGN. Marraskuulaiset Villa Gyllenbergissä

TAIDE&DESIGN. Marraskuulaiset Villa Gyllenbergissä

Vuonna 2018 tuli kuluneeksi sata vuotta Marraskuun ryhmän ensimmäisestä näyttelystä. Villa Gyllenbergin näyttely kertoo ja näyttää Marraskuun ryhmän taiteilijoiden maalauksia. Näyttely nostaa tunnetuimpien marraskuulaisten lisäksi esiin vähemmälle huomiolle jääneitä jäseniä. Kuvassa Venäjän laivasto poistumassa Helsingistä, Alvar Cavén, yksityiskokoelma. (Tosiasiassa laivasto oli Pohjoisrannassa, eikä maalauksen tavoin Etelärannassa, mutta näin Cavén sai Suurkirkon sopimaan maalaukseen paremmin.)

Vuonna 1916 taiteilijat Alvar Cawén, Marcus Collin, Gabriel Engberg, Juho Mäkelä, Juho Rissanen ja Tyko Sallinen perustivat nimettömän näyttelyryhmän. Ryhmän vuoden 1917 Helsingin näyttely ajoittui marraskuulle, jolloin yleislakko roihahti väkivaltaisuuksiksi kaupungin kaduilla.

Sallinen, Rissanen ja Cawén kuvattiin näyttelytilassaan Salon Strindbergissä apeissa avajaistunnelmissa, koska näyttelyyn ei uskallettu tulla kaupungissa vallinneen sekavan ja vaarallisen tilanteen vuoksi. Kuva: yksityiskokoelma.

Sallinen, Rissanen ja Cawén kuvattiin näyttelytilassaan Salon Strindbergissä apeissa avajaistunnelmissa, koska näyttelyyn ei uskallettu tulla kaupungissa vallinneen sekavan ja vaarallisen tilanteen vuoksi.
Kuva: yksityiskokoelma.

Näyttelyn aikana ryhmää laajennettiin ja jäseniksi kutsuttiin yhdeksän nuoremman polven modernistia. He olivat, myöhemmin maamme eturivin taiteilijoiksi nousseet, Ilmari Aalto, Wäinö Aaltonen, Mikko Carlstedt, Ragnar Ekelund, Viljo Kojo (myöhemmin paremminkin kirjailijana tunnettu), Anton Lindforss, Alex Matson, Eero Nelimarkka ja Antti Vanninen. Ryhmä nimettiin perustamisajankohdan mukaan Marraskuun ryhmäksi.

Monipuolisia modernisteja
Marraskuun ryhmä piti vuosina 1918–1924 kaikkiaan viisi näyttelyä Helsingissä ja esiintyi Kööpenhaminan suomalaisen taiteen näyttelyssä omalla osiollaan vuonna 1919. marraskuulaiset nousivat 1920-luvun alussa kotimaisen taiteen suunnannäyttäjäksi. Vuosien saatossa marraskuulaisten tyyli leimattiin ekspressionistiseksi ja myös suomalaiskansalliseksi. Ryhmällä ei kuitenkaan ollut yhtenäistä tyyliä tai julkilausuttuja tavoitteita.

Marraskuulaiset tunnetaan tummasävyisistä väreistä
Marraskuulaisuudesta tuli synonyymi tummalle ja vimmaiselle taiteelle, mutta tosiasiassa ryhmän ilmaisuun mahtui myös herkkää tunnelmointia ja valoisampaa värinkäyttöä.

Näyttelyn kuraattori Max Fritze:
”Marraskuulaiset olivat monenkirjava joukko uudistusmielisiä modernisteja, joita sitoi yhteen vuosien mittaan solmitut ystävyyssuhteet ja modernin eurooppalaisen taiteen, erityisesti ranskalaisen Paul Cézannen, ihailu. Puhe marraskuulaisesta kansallismielisestä ekspressionismista on yleistys, esimerkiksi Ragnar Ekelundin geometrisiä perusmuotoja korostavissa analyyttisissä maisemissa on vaikea nähdä ekspressionistista tunnetta. Kovin ‘kansallisiltakaan’ ne eivät tunnu”.

Ragnar Ekelund: Siltanäköala, 1922. Kuva: Kansallisgalleria / Janne Mäkinen. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo.

Ragnar Ekelund: Siltanäköala, 1922. Kuva: Kansallisgalleria / Janne Mäkinen. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo.

Marraskuista melankoliaa
Marraskuulaisten taide syntyi aikana, johon jättivät jälkensä Suomen sisällissota, lamavuodet ja elintarvikepulat. Synkkä väriasteikko, syysmyrskyjen riepottelemat autiot maisemat ja itseensä sulkeutuvat muotokuvat kielivät taiteen ahdistuneesta pohjavireestä. Ryhmän raskasmieliseen juonteeseen vaikuttivat myös Edvard Munchin (1863–1944) ja Vincent van Goghin (1853–1890) kaltaisten esikuvien maailmantuska.

Alex Matson: Syksyinen rantamaisema, 1917. Kuva: Matias Uusikylä. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö.

Alex Matson: Syksyinen rantamaisema, 1917. Kuva: Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö.

Kumouksellisesta kansalliseksi
Harva olisi kutsunut Marraskuun ryhmää kansalliseksi ennen vuoden 1919 Kööpenhaminan suomalaisen taiteen näyttelyä. Näyttely oli itsenäisen Suomen ensiesiintyminen Euroopassa. Suomalaiset taiteilijat räväyttivät yleisön ja arvostelijat omaleimaisella taiteellaan. Erilaisuudesta olivat esimerkkeinä marraskuulaisten Collinin ja Sallisen kansankuvaus. Kaunistelematon tapa kuvata suomalaista luontoa ja ihmistä tarjosi mahdollisuuden uudenlaisille kansallisille tulkinnoille. Ylevyyden ja sankaruuden sijaan painotettiin nyt aitoutta.
Isänmaallisuudesta innostuneet taidekriitikot leimasivat vähitellen koko ryhmän kansalliseksi ulkomailla saadun vastaanoton rohkaisemina.

Villa Gyllenbergin näyttelyssä on teoksia vuosilta 1916–1926 seuraavilta taiteilijoilta: Wäinö Aaltonen, Ilmari Aalto, Mikko Carlstedt, Alvar Cawén, Marcus Collin, Ragnar Ekelund, Viljo Kojo, Anton Lindforss, Alex Matson, Juho Mäkelä, Eero Nelimarkka ja Tyko Sallinen. Lisäksi nähdään teoksia ryhmän kutsuvierailta, mukana muun muassa Jalmari Ruokokoski ja Einar Ilmoni.

Ilmari Aalto: Omakuva, josta väkisinkin tulee mieleen Nuuskamuikkunen? Kuva: Ateneum

Ilmari Aalto: Omakuva, josta väkisinkin tulee mieleen Nuuskamuikkunen?
Kuva: Ateneum

Marraskuun ryhmä  
Marraskuun ryhmä seurasi kansainvälistä kubismisuuntausta ja suhtautui väreihin kielteisesti. Sallinen kylläkin tekikin uransa alkuaikoina kokeiluja puhtaan paletin väreillä, kuten muutamista näyttelyssä olevista maalauksista voi havaita. Ryhmän värimaailma oli hyvin tumma ja maanläheinen. Kansalliset aiheet olivat pääosassa. Suomalaisissa konservatiivisissä taidepiireissä ei kuitenkaan arvostettu uusia taidesuuntauksia, ja etenkin Sallisen vapaata, voimakasta ja räväkkää tyyliä arvosteltiin varsin voimakkaasti.

Tyko Sallinen: Syysmaisema. Maalauksessa näkyy hieman puhtaampi väripaletti. Kuva: Villa Gyllenberg.

Tyko Sallinen: Syysmaisema. Maalauksessa näkyy hieman puhtaampi väripaletti.
Kuva: Villa Gyllenberg.

Villa Gyllenberg
Signe ja Ane Gyllenberg perustivat lääketieteellisen tutkimussäätiön vuonna 1948. Taiteen merkitys säätiössä kasvoi, kun Ane päätti lahjoittaa merkittävän taidekokoelmansa säätiölle vuonna 1966. Ajatuksena oli saattaa taidekokoelma yleisön nähtäville, mistä lähti myös ajatus museon rakentamisesta kodin yhteyteen.
Museo sijaitsee Signen ja Anen entisessä kodissa, jonka alkuperäisen osan on piirtänyt Matti Finell. Laajennus taloon tehtiin 1955.
Vuonna 1980 käyttöön vihityn lisärakennuksen tai gallerian on suunnitellut arkkitehtitoimisto Ålander – Packalén – Korsström, pääarkkitehtina Per-Mauritz Ålander. Per-Mauritz Ålander on työskennellyt Alvar Aallolle.
Sekä Signe että Ane Gyllenberg kuolivat vuonna 1977. Ane menehtyi 28. tammikuuta ja Signe 30. lokakuuta. Villa Gyllenberg vihittiin virallisesti käyttöön joulukuussa 1980.
Museo tänään
Museossa on esillä sekä säätiön omaa taidekokoelmaa, että lainateoksia sisältäviä erityisnäyttelyitä. Erityisnäyttelyitä on noin yksi vuodessa ja muuna aikana esillä on valikoima oman kokoelman teoksia.
Museon vanhalla puolella, eli Signen ja Anen vanhassa kodissa, on esillä suomalaista kultakauden taidetta, sekä vanhempaa eurooppalaista taidetta. Salongin, vanhan ruokasalin sekä uuden ruokasalin sisustuksena on alkuperäisiä, pariskunnalle kuuluneita huonekaluja ja esineitä.
Museon toisessa kerroksessa on esillä Ane Gyllenbergin elämää ja tekoja esittelevä näyttely, Anen työhuone (huonekaluineen ja taideteoksineen) sekä noin 20 minuuttia kestävä dokumenttielokuva säätiöstä ja Ane Gyllenbergistä. Elokuva on ruotsiksi ja suomeksi.

Marraskuun ryhmä -näyttely 24.2.2019 saakka

www.villagyllenberg.fi
Lähteet: Villa Gyllenberg ja Wikipedia