Suomalaiset puuveneharrastajat ovat vuosien saatossa seuranneet Kotkaan perustetun puuvenekeskuksen elämää ja toimintaa kiinnostuneina. Suomalainen puuvene tuntui saaneen uuden tulemisen juuri Kotkan kautta. Keskuksen toiminnan käynnistymessä oli vahvasti mukana Leo Skogström, joka on toinen kirjan ”Blue Marlin Reincarnation” tekijöistä. Toinen on Andrea Kollman.
Kotkassa toimineen puuvenekeskuksen uusi elämä alkoi, kun Henrik Andersin, jonka erityisesti suomalaiset kuutospurjehtijat tuntevat merkittävistä panostuksista luokkaan ja hänen omiin kuutosiin, tarjoutui vuonna 2007 hankkimaan puuvenekeskuksen omistukseensa. Uuden keskuksen nimeksi tuli Suomen Puuvenekeskus.
Henrik Andersin kiinnostui 12 mR-luokan veneestä
Saksalaisen venevälittäjä Peter Koenigin kautta löytyi Blue Marlin. Charles E. Nicholson oli suunnitellut veneen, ja se rakennettin Camper & Nicholsonin telakalla Gosportissa Englannissa brittiläiselle Charles E. Hartridgelle. Vene laskettiin vesille vuonna 1937 ja se sai nimen Alana. Se sai purjetunnuksen K-17, joka on myös nykyisin sen virallinen suomalainen rekisteritunnus. Purjetunnus on toki FIN-1. Jo seuraavana vuonna veneen osti Sir T. O. M. Sopwith väliaikaiseksi harjoitteluveneeksi vuoden 1939 America’s Cupia varten. Sopwith teki veneeseen pieniä muutoksia ja antoi sille nykyisen nimen Blue Marlin.
Leo Skogström korostaa, että Henrik Andersinin ja Suomen Puuvenekeskuksen toiminnan päämääränä on suomalaisen puuvenekulttuurin ylläpitäminen ja kehittäminen.
– Vene ilman historiaa on vain pelkkä vene. Tästä syystä Blue Marlinin kohdalla päätettiin dokumentoida tarkasti veneen koko elinkaari kansien väliin – sen syntyhetket Englannissa, omistajat ja entisöinti Kotkassa sekä ”uuden elämän” alku. Minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus olla tässä mukana ja seurata hankkeen toteutumista, kertoo Skogström.
– Projektin keskiössä oli oli monta toimijaa, mm. luokan johtava suunnittelija maailmassa, David Pedrick, mutta ennen kaikkea RedSky -veistämön johtaja Allan Savolainen. Allun sitoutumista hankkeeseen, innovatiivisuutta ja uskomatonta tarmoa lukemattomien ongelmien ratkaisemisessa kahdeksan vuoden aikana ei voi muuta kuin hämmästellä, kuvaa projektia Leo Skogström.
Skogström painottaa, että Andersinin näkemys ja tuki Savolaiselle, sekä koko hankkeelle alkaen uuden veistämön rakentamisesta oli aivan oleellinen.
– Tämän kokoluokan projektit Suomessa eivät ole tavanomaisia. Uskon kuitenkin, että Blue Marlin ja siitä toimitettu kirja yhdessä toimivat tulevina vuosina suomalaisen puuveneveiston käyntikortteina maailmalla, sanoo Skogström.
– Kaksitoistametristä varten suunniteltu veistämörakennus on valmiina uusiin haastaviin projekteihin ja samalla Blue Marlinin talvitelakointeihin ja huoltoihin. Andersinin sanoin, säilyttääkseen arvonsa puuveneen on jokaisen purjehduskauden alkaessa oltava uuden veroinen. Veneen entisöinti, mm. teräskaarien korvaaminen pronssilla tähtäävät satavuotiseen elinkaareen. Tätä silmälläpitäen on kirjakin painettu ja sen jakelu mietitty, toteaa Leo Skogström.
Kirja on perusteellinen ja näyttävästi kuvitettu. Sisällön monimuotoisuus kertoo myös tekijöiden intohimosta koko projektin tinkimättömän laadun metsästykseen.
Kirja ei vain kerro ja näytä miten Blue Marlin saatiin usean vuoden kestävän korjaustyön ansiosta rakennettua jälleen täysveriseksi kilpapurreksi, vaan se avaa kokonaisen 12mR-luokan maailman.
Kirjan esipuheessa Henrik Andersin toteaa, että monet ihmiset haaveilevat omistavansa joskus kauniin puisen veneen. Hän myös tuo esiin sen, että merkityksellistä on veneen historia. (YK)