Vene 2017 -messut saavat veneilijöiden sormet syyhyämään. Varma ensimmäinen lupaus tulevasta veneilykaudesta. Helsingin Sanomat antoi oman kesäisen muistutuksen julkistamalla Itämeri-laskurin jolla voi selvittää, kuinka paljon elintavoillaan on tuottanut levää Itämereen.
Siitä on tullut monelle paha mieli. Itämeri-laskuri onkin varsin ikävä laite, jos kesällä joutuu purjehtimaan sinilevälautan läpi, ja muistaa, että talvella tuli laskurilla todeta, että on osasyyllinen tilanteeseen. Ihminen kun luonnostaan tahtoo laittaa erilaiset vääryydet jonkun toisen syyksi.
Nytkin eri ryhmät olivat hanakoita osoittamaan, että laskurissa täytyy olla virheitä. Hevosen omistaminen ei voi olla vahingollista. Golfkenttien ylläpidon vaikutusten täytyy olla liioiteltuja. Lihansyöminen ei voi vaikuttaa niin paljon kuin laskuri väittää.
Laskuri perustui Suomen ympäristökeskus Syken tietoihin, ja laskurin tekemistä ohjasi ohjausryhmä johon kuuluvat Syke, Luonnonvarakeskus Luke, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, John Nurmisen Säätiö ja Helsingin Sanomat. Mukana olivat siis myös maa- ja metsätalouden vankat puolustajat. Ehkä ainoana varsinaisena ympäristönsuojelun edustajana voi pitää John Nurmisen Säätiötä, joka ei varmaan ole ympäristöliikkeen radikaalimmasta päästä.
Syke toimi parhaan saatavilla olevan tiedon varassa. Ongelma tässäkin kysymyksessä on se, että tieto on aina enemmän tai vähemmän puutteellista. Tieteen perusluonteeseen kuuluu, että sitä mukaa, kun ymmärrys paranee ja tieto lisääntyy, tuloksia tarkistetaan. Näin tapahtuu koko ajan myös Itämeren kuormaa arvioivassa tutkimuksessa.
Antaako tiedon vajavaisuus meille oikeuden olla tekemättä mitään? Vai olisiko ajattelevan ihmisen sittenkin viisainta toimia kulloinkin parhaan mahdollisen tiedon mukaan? Itämeren suojelussa ei ole enää syytä vakavasti epäillä, etteivätkö fosfori ja typpi olisi ongelman ydin. Jo sen tiedon varassa on helppo yrittää tehdä osansa yhteisen meremme hyväksi.
Juha Aromaa