Sarja Ilpo Kauhasen kirjoittamasta kirjasta veneenveistäjä Risto Kristeristä ja Seppo Mäkelästä ja heidän veistämöstään jatkuu. Tässä osassa kerrotaan Kuohuneiden rakentamisesta Yllä kuva Kuohuneidistä.(Kuva: Jorma Rautapää)
Professori Heikki Siren rakennuttaa S/Y Kuohuneidin
Professori Heikki Siren omisti diplomi-insinööri Jarl Lindblomin suunnitteleman Utö-risteilijän. Hän päätti hankkia perheelleen uuden hieman suuremman purjeveneen. Hän oli lukenut selostuksen yhdysvaltalaisen venesuunnittelijan Olin Stephensin suunnittelemasta kuuluisasta purjeveneestä ”Finisterrestä”. Purjeveneen koko ja sen kauniit linjat miellyttivät häntä. Lisäksi veneellä oli erinomaiset purjehdusominaisuudet – olihan vene voittanut kolme kertaa vaativan Bermuda Race-avomerikilpailun.
Hän tilasi veneen piirustukset Sparkman & Stephensin suunnittelutoimistolta. Saatuaan piirustukset hän muutti niitä hieman. Muun muassa hän korotti veneen runkoa 5,0 cm. Sinänsä veneen runko ja takila olivat hänen mielestään hyvät, mutta sisustus oli suunniteltava uudelleen. Joolitakilainen vene rakennettiin Lauttasaaressa Heikki Sirenin omistamalle tyhjälle tontille kootussa mineriittihallissa, koska Heikki Siren halusi seurata veneen rakentamista ja samalla oppia veneenrakennuksesta.
Uusi vene sai kauniin, merellisen nimen ”Kuohuneiti”
Heikki Siren oli kuullut Eino Antinojasta ja hänen rakentamastaan ketsistä ”Myrskytuulesta”. Vene kiinnosti Heikki Sireniä, ja hän kävi katsomassa sitä. Hänen mielestään vene näytti erittäin hyvin rakennetulta. Hän ajatteli, että siinä on sellainen mies, jonka voisi palkata rakentamaan hänen veneensä. Hän tekikin Eino Antinojan kanssa sopimuksen ”Kuohuneidin” rakentamisesta.
Eino Antinoja oli hyvin monipuolinen henkilö. Hän oli erittäin innovatiivinen. Hänen varsinainen ammattinsa oli alun perin metallisorvaaja. Hän rakensi omaan käyttöönsä kolme purjevenettä: ensimmäisen vuonna 1947 ”Tuulen”, johon hän suunnitteli ja rakensi apumoottorin. Veneellä hän voitti kansainvälisen matkapurjehduskilpailun ”X Pavillon d`Or”, jonka maali oli Düsseldorfissa Saksassa. Tämän jälkeen hän rakensi vuonna 1955 vielä suuremman veneen ”Merituulen”, jonka linjat muistuttivat Pohjoismaista kansanvenettä. Tällä veneellä hän voitti toisen palkinnon samasta kilpailusta, jonka maali oli tällä kertaa Amsterdamissa Hollannissa. Seuraava hänen rakentamansa vene olikin edellä mainittu ” Myrskytuuli”, jonka hän rakensi Hopeasalmen veistämöllä Helsingin Mustikkamaalla vuonna 1957.
LÄHDE: Ilpo Kauhanen: ”Veneenrakentaja Eino Antinoja. ”Vene tehty menestymään.” Kustantajat Sarmala Oy. 2004.
S/Y ”KUOHUNEIDIN” RAKENTAMISESTA
Vuonna 1958 alle 16 vuotta vanhana Risto Kristerin ura alkavana veneveistäjänä nivoutui yhteen Eino Antinojan kanssa. Yhdistäjänä toimi Heikki ja Kaija Sirenin kuuluisan ”Kuohuneidin” rakentaminen. Kuten aikaisemmin jo mainittiin, Eino Antinoja oli jo valittu veneen rakentajaksi ja työnjohtajaksi. Projektin suuruuden vuoksi hän tarvitsi avukseen kaksi hyvää puuveneenveistäjää. Heikki Siren tunsi Tauno Rouhiaisen ja hänen taitonsa ennestään, sillä tämä oli tehnyt muutostöitä Sirenin omistamiin Pohjoismaiseen kansanveneeseen ja UTÖ-risteilijään. Tauno Rouhiainen toimi venepuuseppänä Salmisaaren veneveistämöllä, ja Heikki Siren pyysi hänet rakentamaan ”Kuohuneitiä”. Venepuuseppä Väinö Suckman palkattiin myös Salmisaari Oy:n veneveistämöltä Eino Antinojan avuksi.
Nuori Risto Kristeri valmistaa mahonkitulppia ruuvien tulppauksiin rakenteilla olevaan ”Kuohuneitiin”. (Risto Kristerin arkisto)
Rakennustyön edistyessä Eino Antinoja oli kuullut Risto Kristeristä, hänen huolellisuudestaan ja taidostaan puun käsittelyssä. Hän kävi sitten itse noutamassa Risto Kristerin oppipojaksi ”pitämään verstaan siistinä ja tekemään muuta semmoista”. Näin vuonna 1958 16 vuotiaan Risto Kristerin ura alkavana veneveistäjänä nivoutui yhteen Eino Antinojan kanssa vuosikymmeniksi. Risto Kristeri nimeää oppi-isäkseen Tauno Rouhiaisen. ”Joskus hän naureskeli tekemisilleni, mutta ajattelin, että kyllä minunkin aikani vielä tulee.”
Risto Kristerin mukaan ”Kuohuneidin” rakentamisesta Eino Antinojalle taisi tulla harmaita hiuksia, kun Heikki Siren ja kolme arkkitehdin alkua piirteli uusia ideoita lähes koko sisustuksen rakentamisajan. Kun saimme näiden ajatusten mukaiset pysyvät rakenteet kiinnitettyä, ne purettiin seuraavana aamuna. Siitä syntyi skismaa Eino Antinojan ja Heikki Sirenin välille.
”Kuohuneidin” rakentaminen oli suuri urakka. Keväällä 1961 oli parhaimmillaan kymmenkunta henkilöä rakentamassa Kuohuneitiä, muun muassa Eino Antinojan lankomies oli lainassa Valmet Oy:ltä. Sieltä oli myös mallipuuseppä, joka teki valumallit kaidetolppien jaloista, keulahelasta, pienemmistä ja suuremmista pollareista. Sisustusta oli kalustamassa kaksi henkilöä Bomanin puusepän verstaalta Turusta. Nämä henkilöt olivat vakinaisten venepuuseppien lisäksi. Sähköjärjestelmän rakensi Oy Hedengren Ab Lauttasaaresta.
Vakinaisia venepuuseppiä olivat Eino Antinojan lisäksi Tauno Rouhiainen, Väinö Suckman ja Risto Kristeri. Kirvesmiehenä toimi Veikko Koskinen, joka usein kinasi Eino Antinojan kanssa. Väinö Suckman piti Risto Kristerin puolta ja kertoi Heikki Sirenille, että oli aihetta nostaa hänen tuntipalkkaansa, koska Eino Antinoja ei sitä ollut tehnyt.
”Kuohuneidin” rungon mahonkilaudoitus rakennettiin yksinkertaiseksi poiketen ”Finisterren” kaksikertaisesta runkolaudoituksesta. Laudoituksen paksuus on höylättynä 28 mm ja se kiinnitettiin piipronssiruuveilla ”pasattuihin” järeisiin tammikaariin. Niiden taivuttamisen suoritti Eino Antinoja kahden muun henkilön kanssa. Risto Kristeri oli puolestaan rungon ulkopuolella poraamassa ruuveille reikiä ja kiertämässä ruuvit käsivoimin paikoilleen. ”Kuohuneidin” kansi rakennettiin teakista ja emäpuu sekä keula- ja perärangat valmistettiin irokosta. Mastot ja puomit valmistettiin hopeakuusesta (silver spruce).
Heikki Sirenin mukaan kölin valaminen oli mystisimpiä asioita, mitä veneen rakennuksessa voi olla. Sen valaminen suoritettiin tontilla. Ensin valmistettiin rakennushallissa painokölin hiekkamuotti. Se oli maamuotti, johon valuhiekka kovetettiin kölin muotoon. Lyijyn sulattamista varten oli hankittu suuri terästynnyri, johon tuli mahtua kölin paino eli 2,8 tonnia. Tynnyristä johti muottiin kouru, jota pitkin sula lyijy valui omalla painollaan muottiin. Tynnyrin kyljessä oli luukku, jonka kautta sulatettavaa lyijymateriaalia lapioitiin tynnyriin. Vähitellen sulan lyijyn pinta nousi tynnyrissä, mutta sitten yksi kantti tynnyrissä alkoi pettää. Silloin oli suuri vaara, että tynnyrin sauma pettää kokonaan, ja sula lyijy valuu pihalle alamäkeen.
Tällöin kutsuttiin hätään Heikki Sirenin hyvä ystävä, johtaja Väinö Ahola, jolla oli metallialan yritys Sörnäisissä. Väinö Ahola oli 20 minuutin kuluttua paikalla katsomassa tilannetta. Häneltä kysyttiin, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä onnettomuuden estämiseksi. Kun tynnyrin kyljessä oli luukku, Väinö Ahola kumartui pukeilla seisten luukusta tynnyrin sisälle lyijyhöyryihin ja alkoi hitsata saumaa kiinni. Jottei Ahola olisi saanut lyijymyrkytystä hengittäessään lyijyhöyryjä, hänelle annettiin pölyimurista letkulla ilmaa suuhun. Hän onnistui hitsaamaan sauman kiinni, ja tilanne oli pelastettu. Kun koko lyijy oli sulanut, sula lyijy valutettiin hiekkamuottiin. Aamulla aloitettu valutyö oli iltapäivällä valmis, ja lähes kolmen tonnin painoinen köli oli valmiina puhdistusta ja viimeistelyä varten.
”Kuohuneiti” on juuri vesille laskettuna. Vasemmalla näkyvä käsi on Tauno Rouhiaisen, jonka voi tuntea hänen harmaasta villapaidastaan. (Kuva: Risto Kristeri)
Risto Kristeri kertoo: ”Ylväs mahonkinen jooli valmistui juhannuksena 1961. Niin kiireellä ”Kuohuneiti” laskettiin vesille, ettei moottorin hallintalaitteita oltu vielä ennätetty asentaa paikoilleen. Heikki Siren vei sitten veneveistäjänsä koeajolle. Purjehduksen päättyessä Heikki Siren komensi jonkun arkkitehdeistään veneen sisälle moottoria säätämään. Kun ”Kuohuneiti” lähestyi laituria, Heikki Siren huusi: ”eteen, eikun taakse, TAAKSE!”, ja sitten kolahti. Onneksi uusi vene ei vaurioitunut.
LÄHDE: Ilpo Kauhanen: ”Veneenrakentaja Eino Antinoja – Vene tehty menestymään.” Kustantajat Sarmala Oy
Risto Kristerin mukaan ”Kuohuneiti” oli ainakin ensimmäisen talvensa telakoituna Valmet Oy:n Suomenlinnan telakalle. Tauno Rouhiainen ja Risto Kristeri lämmittivät venettä ja tekivät veneen huoltotöitä. Samassa hallissa oli Jatkosodan aikana Italiasta hankitut moottoritorpedoveneet. Myöhemmin ne myytiin yksityisille henkilöille huvikäyttöön. Risto Kristeri korjasi niitä Helsingin halkolaiturilla.
Kirjan voi tilata
Kirjasta otetaan vain pieni painos ja sitä ei löydy kirjakauppojen hyllystä, mutta jos joku sellaisen haluaa ostaa, niin kirjaa (hintaan 28,50 euroa + postikulut) voi tiedustella Ilpo Kauhasen vaimolta sähköpostitse: pirkko.kauhanen@pp.inet.fi
Sarja veneenveistäjä Risto Kristeristä ja Seppo Mäkelästä ja heidän veistämöstään jatkuu.
