Ilpo Kauhanen (1934-2020)

Ilpo Kauhanen (1934-2020)

Purjehtija ja kirjailija Ilpo Kauhanen tullaan veneilijöiden keskuudessa muistamaan osallistumisistaan Viaporin Tuoppeihin ”Anna-Marialla”. (Veneen alkuperäinen nimi oli Aura, ja sen oli rakennuttanut itselleen kilpaveneeksi Pekka Herlin.) Ilpo Kauhanen tullaan muistamaan myös kirjoista veneenrakentaja Eino Antinojasta, venesuunnittelija Hans Groopista ja veneenrakentaja Risto Kristeristä. Nämä kolme kirjaa ovat erittäin merkittäviä tallenteita suomaisen veneenrakennuksen ja veneiden suunnittelun saralta.

Ilpo Kauhanen vuonna 2012 Suomenlinnassa.

Ilpo Kauhanen vuonna 2012 Suomenlinnassa.

Eino Antinoja tutustui ”Kuohuneidin” rakentamisen yhteydessä tunnettuun amerikkalaiseen venesuunnittelija Olin Stephensiin. Tästä kohtaamisesta syntyi myös legendaaristen Swanien tarina. Antinoja oli myös innokas ja menestyksekäs avomerikilpapurjehtija.

Hans Groop lukeutuu sodan jälkeisen Suomen merkittävimpiin veneiden suunnittelijoihin. Hänen suunnittelemaansa H-venettä on rakennettu noin 5000 kappaletta. Groop suunnitteli sulavien matkaveneiden lisäksi myös Kultapokaalin voittaneen viisvitosen.

Risto Kristeri rakensi jo Antinojan kanssa laadustaan tunnettuja puuveneitä. Sitten hän perusti oman veistämön Degerö Boat Oy:n yhdessä Seppo Mäkelän kanssa. Veistämö tunnetaan laadukkaasta suunnittelusta ja rakentamisesta. Suunnittelijoista mainittakoon ruotsalainen Håkan Södergren ja Hans Groop. Degerö-veneitä on rakennettu noin 250 kappaletta ja monet niistä ovat päätyneet maailmalle, aina Japaniin asti.

Minulla on ollut onni saada olla mukana ko. kirjojen valmistamisesta painokuntoon yhdessä Ilpo Kauhasen kanssa. Muistan lukuisat kiinnostavat keskustelut hänen kanssaan, kun muun muassa runsasta kuvamateriaalia on käyty läpi. Aineiston keräämisen ja haastatteluiden laajuuden ja perusteellisuuden selittänee myös se, että työuran varatuomari Kauhanen teki puolustusministeriössä hallitusneuvoksena.

Purjehtijana Kauhanen oli kokenut. Tästä osoituksena on, että hän purjehti matkapurjehduksia usein yksin.

Ystävää ja keskustelukumppania muistaen päätimme Juha Aromaan kanssa julkaista Puuvene-lehdessä vuonna 2012 olleen Ilpo Kauhasen haastattelun, kun kirja Hans Groopista oli juuri valmistunut.

Yrjö Klippi

PS. tekisin vääryyttä Ilpolle ja hänen vaimolleen Pirkolle, ellen mainitsisi, että Pirkon rooli on ollut merkittävä hänen tukiessa Ilpoa kirjahankkeissa ja lukiessa kirjojen tekstejä.

Tiedot artikkelin lähtökuvaan: Ilpo Kauhanen purjehtii vuonna 1992 Anna-Marialla Helsingin edustalla. Veneen alkuperäinen nimi oli Aura, ja sen oli rakennuttanut itselleen kilpaveneeksi Pekka Herlin. lpo Kauhasen arkisto/ kuva: Jorma Rautapää

Ilpo Kauhasen haastattelu Puuvene-lehdessä vuonna 2012.

Keiteleeltä merelle 
ja veneilytiedon tallentajaksi

Ilpo Kauhasen matka veneilyn pariin alkoi Keiteleeltä. Synnyinpitäjästä Viitasaarelta Suomenlahdelle päätynyt Kauhanen on purjehtinut puuveneillä lähes kolme vuosikymmentä. Purjehduksen lisäksi nyt on syntymässä jo toinen kirja Suomen veneensuunnittelun ja -rakennuksen suurista miehistä. Eino Antinojasta kirjoitettu kirja saa pian jatkoa, kun Hans Groopista kertova kirja ilmestyy.

Ilpo Kauhanen päätyi luonnollista tietä veneilyn pariin. Hän on kotoisin Viitasaaren keskustasta Keiteleen rannalta Keski-Suomesta. Soutuvene ja moottorivene olivat olennainen osa perheen elämää. Ilpon isoisä hankki ensimmäisen moottoriveneen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, mikä oli Suomessa varsin harvinaista.
Ilpo tuli Helsinkiin opiskelemaan ja tapasi siellä tulevan vaimonsa Pirkon. Helsngissäkin Ilpon mieli teki päästä vesille. Niinpä Ilpon isän vuonna 1952 rakennuttama moottorivene, jolla oli ajettu paljon jo Keiteleellä päätyi Suomenlahdelle. Vene oli kuitenkin rakennettu järvikäyttöön eikä merellisiin olosuhteisiin. Niinpä Pohjanlahden rannikolla rakennettu puinen moottorivene päätyi Kauhasille vuonna 1970 ja kunnostettiin perheen retkiveneeksi. Sitä käytettiin paljon, mutta se kävi lopulta perheelle pieneksi, joten edessä oli suuremman veneen etsintä.

Ihastuminen Scyllaan

Veneenetsintä alkoi Varkaudesta ja päätyi Summan kautta Suomenlahdelle kohti Pohjanlahtea. Matka päättyi Luvialle. Tarkoitus oli mennä katsomaan Björn ”Nalle” Nybergin rakentamaa moottorivenettä, mutta Pirkko huomasi laiturin päässä olevan Scyllan.
”Sain luvan mennä veneeseen, ja istuin siellä ainakin kolme tuntia ja ihastelin”, Pirkko kertoo. Päätös oli tehty. Ilpo ja Pirkko, jotka eivät olleet aiemmin purjehtineet, tilasivat pikku Scyllan. Scyllat olivat suosittuja veneitä, ja toimitusaika oli kaksi vuotta. Ilpo oli itse apuna veneensä rakentamisessa. ”Telakalla oli aina hyvä tunnelma, ja nukuin siellä ollessani rakenteilla olevassa veneessäni.” Ensi purjehdus tehtiin uudella Johannalla 4. kesäkuuta 1974.
”Scylla oli hyvä vene opetella purjehduksen aakkoset”, Ilpo Kauhanen sanoo. ”Se on hieno ja merikelpoinen vene, jolla pärjää kaikissa tilanteissa.”
Johannassa oli myös spinaakkerivarustus, ja vaikka Scyllan luovikulma onkin kapearunkoisia veneitä heikompi, avotuulella vauhtia riittää. ”Eurooppa nelosella, eli väylällä Tukholman saaristosta etelään, menimme monesta ohi myötäisellä.”

Aura löytyy

Johannalla Kauhaset purjehtivat viisi vuotta, kunnes löytyi uusi ihastus. Pitkät ja kapeat veneet alkoivat miellyttää silmää, ja sellainen tuli vastaan, kun alun perin Pekka Herlinille rakennettu 12,45 metriä pitkä, Ludvig Wileniuksen rakentama Aura oli myynnissä.
Aura oli omistajanvaihdoksiensa aikana joutunut heikohkoon kuntoon, mutta se ei estänyt Kauhasia toteuttamasta haavettaan. Raine Lindgren toimi konsulttina ja Ilpo käytti yli tuhat työtuntia saadakseen arvoveneen hyvään purjehduskuntoon. Entistä ehompi vene sai uuden nimen Anna-Maria, ja siitä tuli Kauhasten vene 22 onnellisen purjehduskauden ajaksi. Vasta ikä pakotti pariskunnan luopumaan puuveneen ylläpidosta ja siirtymään lasikuituiseen purjeveneeseen. Anna-Marian hieno, Ilpon itse veistämä nimikyltti peräpeilistä komeilee edelleen Kauhasten olohuoneessa.

Myrskyä ja tuoksuvia yötuulia

Vuosikymmenten purjehdukset ovat sujuneet ilman suuria kommelluksia. Keiteleellä lapsena saatu kokemus on ollut avuksi merelläkin. Talvellakin on tutkittu merikortteja ja kesällä on aina otettu sää huomioon. Ehdoin tahdoin ei ole liian kovaan keliin menty.
Meripeninkulmia on Kauhasille kertynyt mittavasti, tuhannesta kahteen tuhanteen vuosittain. Työssä ollessa kesälomapurjehdukset suuntautuivat Tukholmaan ja siitä eteenpäin Mälarenille tai Gotlantiin. ”Eläkkeellä purjehdukset ovat ajallisesti pidentyneet, mutta matkat taitavat olla lyhyempiä”, Ilpo Kauhanen sanoo. ”Nautin erityisesti kesäisistä yöpurjehduksista, tasaisesta maatuulesta ja sen tuomista eteerisistä tuoksuista.”
Pohjakosketuksia on sattunut joitakin, mutta vain yksi pahempi. ”Tulimme ystäväni kanssa Sandhamnista kovassa luoteistuulessa kohti Utötä. En löytänyt Formansgrundin eteläviittaa, jonka tuuli oli painanut veteen, ja purjehdin karikolle. Minulla oli onnea, korkea aalto nosti venettä niin, että sain käännyttyä ja luovittua takaisin vapaaseen veteen väylälle. Kiitos kuuluu ”Ludde” Wileniukselle, kölipulttien ympäriltä ei edes maali murtunut.”
Hienoja kokemuksia ovat olleet osallistumiset Viaporin Tuoppiin, jossa Anna-Maria on nähty 12 kertaa. ”Mieliinpainuvin Tuoppi on ollut vuoden 1993 myrskykilpailu, jossa yksi vene upposi, kolme haaksirikkoitui, kahdesta veneestä hajosi peräsin ja kymmenestä veneestä katkesi masto. Anna-Marialla meillä ei ollut mitään hätää, ajoimme pohjaan reivatulla isopurjeella ja pienimmällä fokalla, kun halusimme säästää mastoamme”, Ilpo Kauhanen muistelee.
Toinen suuri kilpailukokemus on ollut vuoden 1986 Gotland Runt -kilpailu, jossa puuveneille järjestettiin oma luokkansa ”Klass Trä”. Lähtö tapahtui myrskyisässä 20 m/s luoteistuulessa, mutta pian tuuli tyyntyi ja kilpailu jatkui melkein koko matkan spinaakkeripurjehduksena. Kilpakumppanina oli loppuvaiheessa Lasse Pöystin Huh-Mari, joka onnistui päihittämään Anna-Marian.

”Tämä tarina on tallennettava”

Tietokirjailijan ura on auennut myös purjehduksen mukana. Ilpo Kauhanen on palvellut puolustusministeriössä 31 vuotta virkamiehenä, ja tottunut virkakielen käyttöön, mutta sen suurempia kirjallisia harrastuksia ei ennen Eino Antinojasta kertovaa Vene tehty menestymään -kirjaa Kauhasella ollut. ”Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minulle vastenmielistä, ja veneily on ollut sellainen elämänpiiri, jossa olen saanut tavata paljon ihmisiä”, Ilpo kertoo. ”Kun olen kuullut paljon juttuja, usein on ollut mielessä, että tämäkin tarina olisi tallennettava jälkipolville. Siitä lähti kipinä Eino Antinojasta kertovaan kirjaan.”
Nyt on syntymässä kirja suuresta suomalaisesta venesuunnittelijasta Hans Groopista. (Kirjan julkistaminen tapahtuu kirjamessuilla lokakuun lopulla.)

Julkaistu

”Suomalaisista venesuunnittelijoista ei ole kovin paljoa kirjoitettu. On erittäin hyviä artikkeleita, mutta ainoa kokonainen kirja on Christoffer H. Ericssonin Gösta Kyntzellistä krjoittama.” Tutkiessani Urheilumuseon arkistossa 1970-luvun Frisk Bris -lehtiä Hans Groopin suunnittelemat veneet nousivat jatkuvasti esille. Niinpä rohkaistuin ja pyysin tapaamista. Groop suostui, ja nyt kirja on oikolukuvaiheessa.”
Kumpaakin kirjaa kirjoittaessaan Ilpo Kauhaselle on kertynyt suuri määrä materiaalia suomalaisesta veneenrakennuksesta ja veneiden suunnittelusta. ”Jo Johannan rakentaminen avarsi näkemystä veneenrakennuksesta. Onneksi Nalle jaksoi vastailla kaikkiin kysymyksiini”, Ilpo kertoo. ”Eino Antinojan ja Risto Kristerin kanssa käydyt keskustelut ovat tuoneet vielä paljon lisää tietoa veneenrakennuksen ongelmista ja myös onnistuneista ratkaisuista.”

Veneensuunnittelijoiden ja -rakentajien maa

”Suomalaisen veneenrakennuksen historia on loistava, ja suomalaisen venesuunnittelun historia on pidempi kuin ehkä moni tietääkään. Jo 1860-luvulla kokkolalainen Carl Kankkonen suunnitteli Kullervo-nimisen jahdin. Sitä aiemmin Suomessa on tietysti tehty pitkään talonpoikaisveneitä”, Ilpo sanoo.
”Itse pidän ammatillisen veneensuunnittelun lähtökohtana NJK:n järjestämää veneensuunnittelukilpailua 1870-luvulla. Harvassa maailman maassa on väkilukuun suhteutettuna ollut niin paljon veneensuunnittelijoita kuin Suomessa.”
Monet veneensuunnittelijoistamme ovat olleet suomenruotsalaisia, ja on ollut luonnollista, että yhteyksiä Ruotsiin on ollut paljon. Siitä huolimatta Kauhanen ei pidä suomalaista veneensuunnittelua leimallisesti ruotsalaisena. Suomalainen erityispiirre on pikemminkin ollut Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa solmittujen kiinteiden kaupallisten yhteyksien mukanaan tuoma sikäläisten venesuunnitelijoiden tuntemus. ”Jo Herreshoff suunnitteli viipurilaisille purjehtijoille veneitä”, Ilpo sanoo.
Hän jatkaa:” Nykyisistä suunnittelijoista mieleeni tulee kolme suunittelijaa ilman paremmuusjärjestystä. Eivind Still, joka matematiikan taitajana on luonut perheveneiden ohella muun muassa veneen, joka on voittanut Half Ton Cupin. Kamu Stråhlmann, nuoremman polven suunnittelija, joka on konstruoinut nykymuodin mukaisia, avomerikilpailuissa hyvin menestyneitä perheveneitä. H-veneen luoja Hans Groop, joka on nostanut suomalaisen perhe- ja kilpapurjehduksen sotiemme aiheuttamasta notkahduksesta luotettavilla ja merikelpoisilla veneilään.”
Ilpo Kauhasen erityisesti arvostamista veneenrakentajistaa hänen mieleensä nousevat erityisesti Nalle Nyberg ja Eino Antinojan oppipoika Risto Kristeri, nykyisen Degerö Boatin yrittäjä. Myös Anna-Marian rakentajaa ”Ludde” Wileniusta Ilpo Kauhanen arvostaa – pelastihan hänen työnsä laatu Anna-Marian tuhosta Utön edustalla.
”Laaja materiaalin tuntemus, erinomainen veistotaito ja paneutuminen ammattiin työtuntien määrää katsomatta johtavat hyvään työn laatuun”, Kauhanen sanoo.
Ilpo Kauhanen ei halua ryhtyä ennustajaksi, mutta hän uskoo, että suomalaisella veneensuunnittelulla ja veneenrakennuksella on kysyntää tulevaisuudessakin.
”Eurooppalainen veneenrakennus on luisumassa suurten pääomavaltaisten veistämöiden käsiin. Veneitä rakennetaan suurissa sarjoissa, mikä painaa hinnat alas. Siitä huolimatta meidän perinteisiin ja laatuun perustuva veneiden rakentamisemme säilyy. Samoin meidän erittäin korkeatasoinen venesuunnittelumme on aina kysyttyä”, Kauhanen arvioi.

Teksti: JUHA AROMAA
Kuva: YRJÖ KLIPPI