Eystran ensimmäinen kesä on nyt takana. Valtaosa asioista meni hyvin ja purjehduksesta päästiin nauttimaan. Loppukesästä päästiin mukaan kilpailuihin, joissa Eystra osoittautui olevan nopea viitonen. Nyt talven ja tulevan kevään aikana viimeistellään ja parannetaan joitakin yksityiskohtia. Ja korjataan isoin kunnostuksen aikana tehty virhe, eli väärän lakan valinta kannen laukkauksessa. Tässä osassa kolme hankitaan masto ja viretetään viitoseen sopivaksi ja lasketaan vene vesille.
Teksti Mikael ja Niko Nuotio
Kuvat: Mikael ja Niko Nuotio sekä Jorma Rautapää
Eystran ostopäätökseen vaikutti maston löytyminen
Eystran hankintaa vakuutusyhtiön huutokaupasta aikanaan mietittäessä mietitytti eniiten maston puuttuminen. Rungon kunnostaminen on suhteellisen suoraviivaista ja osaavia venepuuseppiä löytyy, purjeet saa teetettyä purjeneulomossa ja vantit mastopajalla, mutta vanhaan klassikkoveneeseen uuden puumaston hankinta voi olla ongelmallisempaa kun osaavia maston rakentajia ei ehkä ole enää paljoa. Vielä erityisesti kun alumiinimaston käyttöä ei Suomen viitosliitto ole sallinut toisin kuten Ruotsissa on tehty.
Eräs Eystran ostopäätökseen alkujaan vaikuttanut asia oli, kun jo rungon ostopäätöstä mietittäessä löytyi sopivasti ostettavaksi lähes käyttämätön uudenveroinen puumasto ja puomi valmiiksi heloitettuna. Kyseessä oli Folkkarin masto ja puomi, jotka mittojen puolesta sopivat hyvin viitoseen.
Maston kannasta lyhennettin 10 cm ja puomin profiilia madallettiin höyläämällä niin Folkkarin masto ja puomi saatiin täyttämään viitosen luokkasäännön ja Eystran mittakirjan vaatimukset mastolle ja puomille. Myös valtaosa Folkkarin maston heloista, mm puomin helat ja etustaagin ylähela saatiin käytettyä joko suoraan uudestaan, tai pienen muutostyön jälkeen. Lisäksi teetettiin joukko uusia heloja, joita Folkkarin mastossa ei ollut, esim erillinen viuluhela ja spriidarien helat, joiden suunnitelussa ja teettämisessä viitonen Navetten omistaja oli suureksi avuksi.
Kun Eystran kunnostus eteni ja tutustuttiin muihin femmapurjehtijoihin selvisi, että valtaosa HSS:n venevajan palossa mastonsa menettäneistä viitosista olivat tilanneet uudet puumastot Englannista Collarsilta. Näiden viitoseen suunniteltujen ja rakennettujen Collars mastojen vertailu Eystran Folkkarin mastoon osoitti, että Collars-mastot olivat odotetusti ohuempia kun Folkkarin masto. Kun vertailtiin etu-taka taipumaa 10 kg:n painolla Collars-mastot taipuivat noin 80 mm kun Folkkarin masto taipui noin puolet tästä. Eli Folkkarin masto oli jäykkä ja paksu ja heloittamattomana painoi 37 kg kun Collars-masto painoi heloittamattomana ainoastaan 30 kg. Alkujaan suunnitelmissa oli ohentaa mastoa höyläämällä, jolloin masto olisi alkanut taipumaan enemmän ja keventynyt, mutta projektin aikataulun venyessä päätettiin lykätä tämä myöhemmäksi ja kokeilla mastoa ensin yksi kesä höyläämättömänä. Ensimmäisen kesän kokemukset olivat että Eystra on nopea, joten akuuttia tarvetta höyläämiselle ei siten ole. Toisaalta jotkut Collars mastojen omistajat kommentoivat, että joissakin tilanteissa Collars-mastot taipuivat liikaa.
Vanttien pituuksien määrittäminen
Rungon kunnostuksen edetessä piti teettää myös vantit, mutta sitä ennen piti määrittää näiden pituudet, joka vaati aika lailla miettimistä miten mittaus kannattaa toteuttaa. Eystran maston heloja oli rakennettu ja valmisteltu huolella ja helojen paikat mastossa saatiin Eystran alkuperäisestä rikikuvasta, vanhasta mittakirjasta, sekä viitos-luokan luokkasäännöistä. Kunnostuksen aikana Eystran J-mitta todettiin olevan 5.5 cm liian lyhyt mittakirjan mittaan ja uuden etuvantin keulahelan asennuksessa huomioitiin korjattu paikka edempänä, sekä asennettava Bartels genoan rullalaite. Etustaagin pituus saatiin määritettyä tarkasti kun otettiin huomioon WB-Sails purjeneulomon Otso Brummerin suosittelema 4.5 asteen maston kallistus, sekä viitonen Navetten omistajan tekemä tarkka CAD kuva rikistä, josta saatiin määritettyä etustaagin tarkka pituus.
Sivuvantit hoidettiin käytännönläheisemmällä tavalla, jossa sivuvanttien pituuden mittaamista varten asetettiin viuluhela ja etustaagin hela Eystran mastoon puristimilla kiinni väliaikaisesti mittausta varten. Etustaagin hela luokan sääntöjen mukaan 7.00 m korkeuteen kannesta. Ja viuluhela, jossa kiinnitys spinnun fallin plokille, siten että spinnun plokin kiinnitys 0.20 m etustaagin kiinnityspisteen yläpuolella, tämäkin luokan sääntöjen mukaan.
(Kuva2) Etustaagin hela ja viuluhela oikeilla paikoillaan sivuvanttien pituuden mittaamista varten.
Tämän jälkeen asetettiin spriidarien mittainen rima oikealle kohtaa mastoa, johon spriidarit tulivat sitten myöhemmin kiinnitettäviksi. Jotta sivuvanttien pituuden mittaus onnistuisi, tuli vielä ymmärtää, miten rustiraudat olivat veneen rungossa suhteessa mastonjalkaan. Tätä varten asetettiin toinen rima maston kantaan kuvaamaan mastonjalan tasoa. Riman pituus kuvasi rustirautojen välistä leveyttä, sekä pystyrimat rustirautojen vanttien kiinnityspisteiden korkeutta suhteessa mastonjalkaan. Näiden avulla saatiin mitattua ylä- ja alavantit tarkasti. Eystran vanttityöt, sekä fallit, teetettiin Espoon Kilossa olevassa Baltic Riggingillä, jolla oli entuudestaan kokemusta monen viitosen vanttitöistä.
(Kuva3) Ylävantin pituuden mittausta. Ylähela on asetettu oikealle kohdalle ja spriidareita kuvaa oikean mittainen rima, joka asetettu Eystran rikikuvan mukaiseen korkeuteen kannesta.
(Kuva4) Maston alapäässä rima, jonka pituus kuvaa rustirautojen välistä etäisyyttä rungossa, sekä maston yläpäätä osoittavat pienet rimat kuvaavat rustirautojen vanttiruuvien kiinnityspisteiden korkeutta maston kannasta. Näin saatiin mallinnettua Eystran rustirautojen kiinnityspisteet suhteessa mastonjalkaan. Teetettävän vantin pituus saatiin lyhentämällä vanttiruuvin pituus mittaustuloksesta.
Maston nosto ja vesillelasku
Vesillelaskua edeltävänä iltana Eystran mastoon kiinnitettiin vantit ja fallit valmiiksi. Masto nostettiin paikalleen jo maissa veneen ollessa vielä trailerin päällä. Tämä siksi, että vanttien oikeasta pituudesta ei voitu olla täysin varmoja ja vääränmittaisten vanttien tapauksessa masto olisi voitu ottaa vielä alas, lykätä vesillelaskua ja saada vantit korjattua oikeaan pituuteen. Kun mastoa sovitettiin paikoilleen ennen vesillelaskua, voitiin huokaista helpotuksesta ja todeta, että vanttien mittaukset olivat onnistuneet hyvin ja vantit olivat juuri oikean mittaiset.
(Kuva5) Masto nostettiin paikalleen jo maissa, jotta ennen vesillelaskua saatiin varmuus, että vantit ovat oikean mittaisia.
Kun masto oli saatu paikalleen ja vantit kiristettyä saatiin Eystra laskettua veteen. Vesillelaskun jälkeen Eystra jätettiin nosturin hihnoihin roikkumaan muutamiksi tunneiksi tarkoituksena että runko turpoaisi. Kunnostuksen aikana Eystran runko oli rimoitettu kaikki saumat poislukien pohjassa 2 kpl ns. turpoamissaumoja molemmilla puolilla, jotka veneenrakentaja Mika Louhivaara jätti tarkoituksella, jotta runko ei olisi liian tiivis, vaan että pohjassa olisi varaa turvota kun pohja turpoaa kuitenkin.
(Kuva6) Vesilllelasku. Vesillelaskun jälkeen Eystra jätettiin nosturin hihnoihin roikkumaan muutamiksi tunneiksi turpoamaan.
Seuraavassa, eli neljännessä osassa veneen heloitus viimeistellään vesillä.
Viidennessä osassa koetaan ensipurjehdus ja osallistutaan kilpailuihin.
Kuudennessa osassa Eystra nostetaan talviteloille ja muun muassa korjataan kannen väärä lakkavalinta.