Suomenlahti on ehtinyt olla niin vihamielisten kuin ystävällisten purjehtijoiden matkareitti aina viikinkien idäntiestä alkaen. Näillä vesillä on nähty karmeita aikoja viimeksi runsaat 70 vuotta sitten, kun toinen maailmansota vyöryi lahden etelärannalla suuntaan ja toiseen, ja pohjoisrannallakin Viipurinlahti jäi monen viimeiseksi leposijaksi niin talvi- kuin jatkosodassa. Miinoja raivattiin Suomenlahdesta vielä vuosia maailmanpalon jälkeen.
Rauha tuli, mutta Porkkalan vuokra-alue sulki rannikkoreitin Helsingistä Hankoon aina vuoteen 1956. Sen jälkeenkin Suomenlahti oli pituussuunnassa rautaesiripun kahtia jakama. Helsingin kasuunin taakse ei ollut menemistä, eikä varsinkaan sieltä tultu tälle puolelle. Vasta Neuvostoliiton hajoaminen avasi lahden, ja Suomen ja Viron EU-jäsenyys ja Schengen-sopimus poistivat viimeisetkin esteet lahden ylittämisestä.
Suomenlahden pohjukka on jäänyt edelleen passi- ja viisumitarkastuksen taakse. Juuri tuolla lahdenpohjukalla on ollut suuri merkitys suomalaiseen veneilyyn. Pietarin keisarillinen jokipursiseura oli esikuvana Nyländska Jaktklubbenille. Seuran nimessä sanalla ”jakt” ei ole mitään tekemistä metsästyksen kanssa, vaan se tulee venäläisten englannin kielestä lainaamasta jahtia tarkoittavasta sanasta. Suomalaiset pursiseuratkin saivat siniristilippunsa Pietarista. Jaht-klub Sankt-Peterburgan vaakunassa komeilevat nykyisinkin siniristiliput.
Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien vanhat luontevat yhteydet Pietarista Suomenlahtea pitkin länteen päin avautuivat ja vilkastuivat. Purjehdus rajan yli on ollut vilkkaimmillaan 2010-luvun alkuvuosina. Vihdoinkin haave Itämeren pohjoisosasta, jonka suurten kaupunkien Pietarin, Helsingin, Tallinnan ja Tukholman välillä purjehditaan vilkkaasti, alkoi olla totta. Ehkä kehityksen huipentuma oli Pietarin Classic Yacht Week kesällä 2013.
Valitettavasti maailman muilla merillä nousi pilviä, jota heijastuvat tännekin. Mustallamerellä Venäjä miehitti Krimin niemimaan keväällä 2014. Euroopan unioni, jonka sisämeri Itämeri on Kaliningradin edustaa ja Suomenlahden pohjukkaa lukuun ottamatta, reagoi asettamalla talouspakotteita. Jännitys näkyi myös rajaloukkauksina Suomenlahdella ja kireä tunnelma levisi myös tänne. Seuraavana kesänä kriisi oli Välimerellä. Syyrian pitkään jatkunut sota työnsi ihmisjoukot pakosalle, ja ihmisvirta sai kaikki pohjoiset EU-maat kiristämään otteitaan ja valvomaan rajojaan entistä tarkemmin. Haave Suomenlahdesta, jossa purjehtijat yhä vilkkaammin käyvät kylässä naapurissa uhkaa taas murentua.
Niin kauan kuin rajojen yli purjehtivat purjeveneet, maailma on hyvässä mallissa. Onneksi näin tapahtuu edelleen Suomenlahdella. Tämän vuoden ankeahkossa kelissä Viaporin Tuopissa radan selvittävät taas LYS3-luokassa Aleksei Fedorin Fregat-veneellään ja Vadim Kuryshev Amurilla. LYS2-luokassa mukana oli Viron Olari Karlson Dianalla. Ja Kansanveneissä tuttuun tapaan radan kiersi kuusi virolaisvenettä, joista Mikk Kööselin Greta purjehti voittoon.
Pietarikin on pysynyt purjehdusnäyttämönä, vaikka Classic Yacht Week ei ole saanutkaan jatkoa. Tänä kesänä siellä purjehdittiin Louhien EM-kisat. Kesäkuussa purjehdittiin Jaht-klub Sankt-Peterburga ja Norddeutscher Regatta Vereinin järjestämä avomerikutsukilpailu Swan 60 -veneillä Pietarista Helsingin kautta Rostockiin.
Tärkeää on kuitenkin kaikki se, mitä tapahtuu vähän Swania pienemmillä veneillä. On paljon syytä toivoa, että mahdollisimman monta tavallista veneilijää purjehtii Suomenlahden itärajan yli suuntaan ja toiseen Itämeren luonnosta nauttien.
