Vene 16 -messuilla näytteillä oleva 5.5m -luokan Skylark oli oiva tausta paneelikeskustelulle, jota käytiin arvokkaiden veneiden entisöinnistä. Keskustelua johti klassikkovenerekisteriin veneitä hyväksyvän K-raadin puheenjohtaja Niko Nuotio ja K-raadin muista jäsenistä paikalla olivat Nils Häggblom, Heikki Häyhä, Yrjö Klippi, Pirkka Leino, Erkki Lönnqvist, Jarmo Saarinen, Jorma Rautapää, Sten Söderblom ja Mika Väisänen. 5.5m -luokan asiantuntemusta edusti luokan mittamies Matti Muoniovaara ja paikalla oli luonnollisesti venettä kunnostava veneveistäjä Juha Suorsa. Erityisenä kunniavieraana paneelissa oli veneen suunnitelleen Jarl Lindblomin poika John Lindblom.
Skylark, suomeksi kiuru, on rakennettu vuonna 1951 Turun veneveistämöllä Gilbert von Rettigille. Nykyinen omistaja on ensimmäisen omistajan poika Hans von Rettig. Kunnostustyötä tehdään Forum Marinumin tiloissa Turussa.
Skylark oli Ruotsissa myynnissä huonokuntoisena, ja sitä oli ostamassa klassikkoveneaktiivi Douglas Reincke. Hän oli kuitenkin kuullut von Rettigin suvun kiinnostuksesta saada vene itselleen. Myös venettä myynyt Svante Wingård oli mieltynyt ajatukseen veneen palauttamisesta kotiin, ja niin hän lahjoitti sen Hans von Rettigille.
Tavoitteena on palauttaa vene mahdollisimman lähelle alkuperäistä tilaansa niin, ettei siitä tule museoesine. Forum Marinum koordinoi hanketta ja tarjoaa tilat, jolloin yleisö voi seurata hanketta. Juha Suorsa vastaa itse kunnostustyöstä ja alkuperäiset piirustukset löytyivät Åbo Akademin merihistorian laitokselta. Konsulttina on toiminut 5.5m -luokan mittamies Matti Muoniovaara.
Purjehdushistorioitsija Pirkka Leino oli päässyt perille, mistä veneen nimi tulee. Alkuperäisestä miehistöstä vielä elossa ollut jäsen kertoi, että nuoret pojat lauloivat mielellään, ja Skylark on tunnettu amerikkalainen laulu, jonka ovat levyttäneet muun muassa Anita O’Day, Bing Crosby ja Glenn Miller.
Vuonna 1951 5.5m oli uusi luokka, ja Skylark, numeroltaan L-6, oli yksi ensimmäisiä veneitä Suomessa. Kokemusta oli enemmän pienemmistä 5m -luokan veneistä. Myös Gilbert von Rettig oli entinen viitospurjehtija, ja Skylark toistaa pitkälle viitosten muotoja.
Skylarkissa oli myös ajan tavan mukaan mahdollisimman pitkä vesilinja. Myöhemmin kuitenkin perää lyhennettiin, jotta perästä saatiin painoa. Suunnittelijan pojan John Lindblomin mukaan on kuitenkin hyvä, että kunnostuksen yhteydessä perä pidennetään takaisin alkuperäiseen mittaansa.
Kaarien uusiminen toi esiin periaatteellisen kysymyksen. Uudet kaaret on tehty laminoimalla, vaikka alun perin kaaret pasutettiin. Laminoidut kaaret ovat kuitenkin kestävämpi ratkaisu.
Pirkka Leino totesi, että on tällainen päätös on tehtävä tietoisesti, ja se on dokumentoitava. Silloin mahdollinen seuraava omistaja tietää, mitä on muutettu ja miksi niin on tehty. Silloin jää aina mahdollisuus haluttaessa palauttaa vene muutosta edeltävään tilaan. Tärkeä oli myös, että mittamies Matti Muoniovaaran mukaan laminoidut kaaret ovat luokkasäännön mukaiset.
Puumaston rakentaminen oli vaikeampi ongelma, sillä alkuperäisiä piirustuksia ei löytynyt. Matti Muoniovaara suunnitteli maston purjesuunnitelman ja sveitsiläisen venesuunnittelija Henri Copponex’n (joka voitti 5.5:llä pronssia Rooman olympialaisissa 1960) piirustusten pohjalta. Masto rakennetaan sitkakuusesta Englannissa, mutta helat ovat vuodelta 1955. Pieni moderni lisä on lasikuituputken asettaminen purjeuraan. Purjeen urassa liukumisen lisäksi putken toivotaan lisäävän maston lujuutta.
Museovenettä Skylarkista ei tule. Veneen kotisatamaksi tulee Airisto Segelsällskap. Seuran kommodorin Markus Blomqvistin mukaan vene tulee omistajan toiveen mukaisesti seuran junioreiden ja muidenkin klassikkopurjehduksesta kiinnostuneiden käyttöön. Vene nähdään varmasti radoilla Airistolla, mutta sille on hankittu myös traileri, jotta kisamatkatkin ovat mahdollisia. Suunnitelman mukaan veneen pitäisi päästä veteen jo kesällä 2016.
