Puuvene.fi aloittaa uuden sarjan, jossa kuukausittain esitellään jokin Klassikkorekisteriin hyväksytty Suomessa purjehtiva moottori- tai purjevene. Ensimmäisenä on vuorossa Pekka Herlinille rakennettu Aura. Lisää tietoa Klassikkorekisteristä löytyy sivustolta www.mys.fi
s/y AURA
Aura (L-35) rakennettiin vuonna 1963 RORC säännön mukaisesti. Aurassa on paljon samoja piirteitä kuin saaristoristeilijöissä, pitkiä ja kapeita. Uudet mittasäännöt alkoivat pian tämän jälkeen veneiden suunnitelussa korostaa vesilinjan pituuden lisäksi rungon leveyttä.
Auran tilaajan, Pekka Herlinin (1932-2003) isoisä Harald Herlin, oli ollut myös kilpapurjehduksen harrastaja ja oli suunnitellut amerikkalaisen 6 metrin säännön purjeveneen nimeltä Senta. Vene rakennettiin Uddeholm Varv -veistämöllä Helsingin Rajasaaressa vuonna 1906.
Pekka Herlin päätti 1960-luvun alussa rakennuttaa itselleen uuden kilpapurjeveneen. Hän kääntyi Jarl Lindblomin puoleen ja pyysi tätä suunnittelemaan matkaveneen, jolla voisi myös osallistua kilpailuihin.
JARL LINDBLOM
Jarl Lindblom (1902-1985) oli veneenveistäjäsukua. Hänen äitinsä oli August Westinin tytär ja isä merikapteeni. Lindblom opiskeli Helsingin teknillisessä korkeakoulussa ja teki myös useita opintomatkoja ulkomaille.
Lindblom työskenteli suunnittelijana Turun veneveistämöllä. Hän suunnitteli kilpaveneiden ohella myös matkaveneitä, joista tunnetuimpia olivat Henrik Ramsayn Regina ja akateemikko Wäisälän Johanna.
Vuonna 1940 Lindblom lähetettiin Yhdysvaltoihin ottamaan oppia pienten ja nopeiden sota-alusten rakentamisesta. Lindblom suunnitteli Suomeen palattuaan useita nopeita moottorialuksia, kuten Taisto-luokan veneet. Sodan jälkeen hän suunnitteli myös sotakorvausaluksia. Kaiken aikaa Lindblom piirsi samalla uusia purjeveneitä.
Pekka Herlin esitti toiveenaan Jarl Lindblomille ylimalkaiset mitat tulevasta veneestä. Hän halusi ennen kaikkea nopean veneen. Lindblom määritteli lopulliset mitat ja materiaalivalinnat. Veneen lujuuslaskelmat tarkisti Det Norske Veritas, ja Linblom teki konstruktioon tämän jälkeen tarpeellisiksi katsomansa muutokset.
Vaikka lähtökohtana oli suunnitella myös kilpavene, vene suunniteltiin myös hyvin toimivaksi matkaveneeksi. Piirustuksiin Jarl Lindblom on merkinnyt: Aux. Cruising Yacht for mr. Pekka Herlin.
AURA RAKENNETTIIN PORVOOSSA WILENIUKSEN TELAKALLA
Uuden veneen rakentajaksi Pekka Herlin ja Jarl Lindblom valitsivat Ludvig Wileniuksen Porvoosta, koska hän oli tunnettu työnsä hyvästä laadusta.
Wilenius noudatti rakentaessaan suunnittelijan piirustuksia, mutta hänellä oli itselläänkin näkemyksiä veneen suunnittelusta. Hän muotoili muun muassa kajuutan piirustuksista hieman poiketen.
Materiaalit valittiin Lindblomin ohjeiden mukaisesti. Ne olivat erittäin korkealaatuisia. Runko on 3,5 cm paksua mahonkia, emäpuu ja steevit tehtiin irokosta, painokaaret ovat hikkoria ja kaikki kiinnitysruuvit piipronssia. Veneessä on tiikkikansi, jonka alla on mahonkivaneri. Painoköli on lyijystä.
Alkuperäisen piirustuksen mukainen masto oli varustettu viulusaalingeilla ja yhdellä varsinaisella saalinkiparilla. Rakennusvaiheen aikana Jarl Lindblom muutti maston tuennan siten, että se varustettiin kahdella saalinkiparilla mittojen pysyessä muuten samoina. Ontto masto tehtiin Hopeakuusesta, ja se on asennettu seisomaan kannella. Kannen alla mastoa on tukemassa leveä liimattu palkki.
Jarl Lindblom suunnitteli apumoottorin sijoitettavaksi siltakannen alle, mutta Pekka Herlin piti moottoria tarpeettomana. Sähkön saantia varten pilssiin sijoitettiin suuri määrä akkuja. Myöhemmin veneeseen asennettiin sähkömottori ja nykyisin kannen alla on 25 hevosvoiman dieselmoottori.
Vene valmistui vuonna 1963, ja se sai nimen Aura.
Veneen keskeiset mitat: pituus 12,40 m, leveys 2,50 m, syväys
2 m, uppouma 5,7 t ja purjepinta-ala 48 m2.
Avomerikilpailuja varten Aura mitattiin RORC II -luokkaan.
Pekka Herlinin aikana veneen purjepinta-alaa pienennettiin kaksi kertaa isopurjeen puomia lyhentämällä. Tarkoituksena oli saada edullisempi mittaluku. Suuresta purjepinta-alasta ja veneen pitkästä ja kapeasta vesilinjasta johtuen Auran tasoituskerroin oli sille epäedullinen ja se ei kilpailuissa juurikaan menestynyt, vaikka oli usein purjehtinut radan kilpailun nopeimpana veneenä.
GOTLAND RUNT -KILPAILU
Vuoteen 1965 mennessä Gotland Runt-kilpailu oli saavuttanut nykyisen muodon, lähtö oli siirretty Visbyn edustalta Sandhamnin edustalle. Maali oli edelleen Sandhamnissa.
Kun Airisto Segelsällskap i Åbo täytti 100 vuotta. Kunnioittaakseen juhlivaa seuraa Kungliga Svenska Segel Sällskapet, joka toimi Gotland Runt -kilpailun järjestäjänä, päätti, että kilpailun maali siirretään Suomen aluevesille Utön vesille. Maaliin tulon jälkeen purjehdittiin Turkuun, jossa juhlaan osallistuvat veneet kiinnittyivät Aurajokea reunustavaan laituriin.
Pekka Herlin osallistui Auralla tähän Gotland Runt-kilpailuun. Hän ei ollut kuitenkaan kilpailun tulokseen tyytyväinen. Kilpailun alkuosa, Almagrundetilta Gotlannin eteläkärkeen, Hoburgiin, oli vastaista luovintaa, ja tällä osuudella Aura jäi jälkeen useista kilpailijoistaan. Sen sijaan radan loppuosuudella Gotlannin eteläkärjestä Utöön Aura purjehti hienosti ohittaen kilpailijoitaan. Aura saavutti 11. sijan 22 kilpailijan joukosta luokassaan.
Kilpailun tuloksia jälkikäteen analysoitaessa voitiin havaita, että Sparkman & Stephensin suunnittelemat veneet olivat luoviosuudella ylivoimaisia ja ne myös voittivat RORC -luokat II ja III.
Pekka Herlin päätti, että Aura on korvattava nykyaikaisella avomerikilpaveneellä, ja sen suunnittelee Sparkman & Stephens. Pekka Herlin oli tutkinut muun muassa Yachting World -lehdessä esiteltyä, englantilaiselle Dennis P. Millerille rakennettua Firebrandia ja sen kilpailumenestystä. Pekka Herlin päätti, että myös hänen uuden veneensä suunnittelun oli pohjauduttava Firebrandiin. Hän otti yhteyden suoraan Olin Stephensiin ja kävi hänen kanssaan neuvottelut uuden veneen suunnittelusta. Tästä syntyi uusi vene Lygaia, mutta se on jo eri tarina.
PORVOON- JA WILENIUKSEN VEISTÄMÖ
Porvoon veneveistämö perustettiin vuonna 1911. Telakan tavoitteena oli tuottaa veneitä sekä koti- että ulkomaisille markkinoille. Tarkoituksena oli panostaa laatuun. Tätä tavoitetta edistämään palkattiin suunnittelijaksi nuori Gösta Kyntzell. Suurin osa Porvoon veneveistämöllä rakennetuista veneistä olikin Kyntzellin suunnittelemia. Pekka Barckin keräämien tietojen mukaan Kyntzell piirsi kaikkiaan 332 veistämöllä rakennetuista 453 veneestä.
Ohessa olevassa kuvassa Wileniuksen telakalla näkyy juhlaliputettuina Auran lisäksi Gösta Kyntzellin piirtämä A-vene Ali-Baba (L-15), joka on myös rakennettu Wileniuksen telakalla.
Veistämön sijainti Pietarin ja Helsingin välissä oli oivallinen. Suuri osa tilauksista tuli Venäjältä, jonne toimitettiin puisten lisäksi myös teräksestä valmistettuja veneitä etupäässä laivaston käyttöön.
Kuten Turun veneveistämöllä, myös Porvoossa kasvu oli nopeaa, ja veistämö oli yksi tärkeimmistä teollisuuslaitoksista Porvoon seudulla.
Myös Porvoossa valettiin veneen heloitukset, ja myöhemmin purjeet neulottiin yleensä itse. Porvoossa valmistettiin lisäksi venemoottoreita ja muitakin koneita. Moottoriveneiden merkitys veistämön tilauksissa kasvoi kaiken aikaa ja siellä valmistettiin paljon viranomaisveneitä. Esimerkiksi 30-jalkainen presidentti Relanderin käyttöön tarkoitettu pikavene Kultaranta II valmistettiin Porvoossa.
Porvoossa ehdittiin valmistaa Saaristoristeilijöiden lisäksi myös joitakin Kansainvälisen säännön mukaisia veneitä. Telakan historia päättyi vuonna 1934, jolloin se tuhoutui tulipalossa lähes täydellisesti.
Porvoon maine veneiden valmistuksessa sai jatkoa, kun Gösta Kyntzell siirtyi Porvoon veneveistämön palon jälkeen suunnittelijaksi Wileniuksen telakalle. Vaikka Wileniuksella rakennetuista veneistä suurin osa oli moottoriveneitä, se muistetaan nykypäivänä juuri purjeveneistään. Aura rakennettiin Wileniuksen veistämöllä, ja se laskettiin vesille vuonna 1963.
Wileniuksen toiminta oli Porvoon veneveistämöön verrattuna melko pienimuotoista. Poikkeuksen muodosti toinen maailmansota, jolloin armeijan käyttöön rakennettiin sarjoina vaneriveneitä. Wileniuksen pääartikkeleina olivat laadukkaat konstruktioveneet, joista suuri osa purjehtii vielä tänäkin päivänä. Kansainvälisen säännön yleisimpien luokkien (8mR, 6mR, 5.5m, 5m) lisäksi Wileniuksella rakennettiin A- ja C-veneitä ja vielä 1930-luvullakin joitakin Saaristoristeilijöitä. Yksityypeistä listaan mahtuvat esimerkiksi Louhet, Kansanveneet ja Hait.
Wileniuksen veneiden laatua ylistetään Turun vene-veistämön ohella monissa vanhoissa purjehdusta käsittelevissä artikkeleissa. Näiden kahden veistämön aikaansaannokset muodostavat suurimman osan vesillämme purjehtivista klassikoista. Porvoon seudulla oli Wileniuksen ja Porvoon veneveistämön lisäksi muita pienempiä veistämöitä, kuten Tolkis Slip. (YK)
Lisää tietoa ja kuvia löytyy osoitteessa www.syaura.fi.
Aura esiintyy myös kirjassa ”Koneen ruhtinas” Pekka Herlinin elämä, John Simon, Otava, ISBN 978-1-23478-4.
Artikkeli perustuu Mikael Aminoffin Klassikkorekisterin hakemukseen ja Puuvene-lehden artikkeliin Aurasta sekä Kirjaan ”Purjehtivat Klassikot”, Pirkka Leino, Yrjö Klippi ja Juha Aromaa
WSOY 2007 ISBN 978-951-0-32608-4
