Vene on rakennettu ja suunniteltu Suomessa. Tämä venetyyppi innosti perustamaan Mahogany Yachtin Societyn vuonna 1992.
VASTAUS VIIKON 6 KYSYMYKSEEN:
Ruotsi on ensimmäinen Euroopan maa, joka antaa virallisen tunnuksen – k-merkinnän -veneille, jotka ovat kansallista kulttuurihistoriaa. K-merkityt veneet saavat alennuksia julkisista satamamaksuista, ja valtion merihistoriallinen museo toivoo, että veneet saisivat myös muita etuja esimerkiksi venekerhoissa ja telakoilla.
Turussa Androsin telakalla vuonna 1921 rakennettu Solavae sai Ruotsin valtion merihistoriallisen museon päätöksen k-merkinnästä marraskuussa 2009. Suomessa rakennettu vene on nyt virallisesti osa arvokasta ruotsalaista kulttuurihistoriaa.
Vuonna 1921 Albert Vaernéus, rehtori Linköpingistä, osti runsaat seitsemän metriä pitkän nopeakulkuisen moottoriveneen. Veneen rakensi tuolloin jo hyvän maineen saanut AB Andrée & Rosenqvist OY Turusta. Veistämö muutti myöhemmin Andros OY:ksi.
Kesällä 1921 vene ajettiin Turusta Götan ja Kindan kanavien kautta perheen kesäpaikalle Järnlunden-järvelle eteläiselle Itä-Göötanmaalle. Veneelle rakennettiin samana kesänä järven rantaan venevaja, jossa venettä säilytettiin jo talvella 1921-1922 ja säilytetään tänä päivänäkin. Veneellä on ajeltu yleensä aivan lähivesillä, mutta retkiä on tehty joskus myös pidemmällekin järviä pitkin.
Vene siirtyi pojalle
Vuonna 1938 Albertin poika Alf Vaernéus peri veneen. Sotavuosina vene sai olla rauhassa venevajassaan, mutta kesällä 1946 vene otettiin taas käyttöön. Alkuperäisen moottorin kanssa tuli ongelmia, ja syntyi ajatus korvata se nelisylinterisellä Fordilla. Ajatus kuitenkin hylättiin ja alkuperäinen Androsin moottori otettiin irti ja peruskorjattiin. Viisas päätös, sillä nyt veneessä on edelleen alkuperäismoottori.
Vene siirtyi pojanpojalle
Vuonna 1969 vene siirtyi kolmannen sukupolven haltuun, kun Hans Vaernéus peri veneen. Nykyisen nimensä Solavae sai vuonna 1976. Nimessä yhdistyy perheen kesähuvilan nimi SOLvik ja ensimmäisen omistaja nimi Albert Vaernéus.
Neljäs sukupolvi
Neljännelle sukupolvelle vene siirtyi vuonna 2000, kun Anders Vaernéus otti vastuun veneen ylläpidosta.
Veneen historia on erinomaisesti dokumentoitu, koska se on ollut koko ajan saman perheen omistuksessa. Tallessa on esimerkiksi alkuperäinen veneen käyttöohje. Varusteetkin ovat alkuperäisiä. Tosin yksi lepuuttaja ja lipputanko ovat menneet järveen veneretkellä kesällä 1947. Muutoin muun muassa istumalaatikon kuomu, lepuuttajat, työkalut, airot, puoshaka, avaimet ja tyynyt ovat alkuperäisiä.
Moottorin tyyppi on Andros L41, nelisylinterinen, iskutilavuudeltaan 3,3 litran on teholtaan 16 hevosvoimaa. Veneen huippunopeus on 18 solmua.
Runko on rakennettu oregonmännystä. Peräpeili, kansi ja sisustus ovat Kuuban mahonkia. (JA)
