Roottoripurjetta asennetaan Viking Graceen. (Copyright Viking Line/Bo Strandén)
Suomenlahti kuuluu maailman ahtaimpiin meriliikenteen valtateihin. Sen voi helposti huomata Helsingin matalan ja Tallin Madalin välillä, jossa itä-länsi-suuntainen ja Helsingin ja Tallinnan välinen liikenne risteää.
Maailman tavarat kulkevat merellä. Lyhyillä väleillä ja luksusristeilyillä kulkee edelleen myös ihmisiä, vaikka lentoliikenne onkin niellyt suuret ihmismassat.
Maailman merillä on liikuttu jo yli puoli vuosisataa pääasiassa öljyllä. Purjeiden aika oli jo lähes kokonaan ohi ennen toista maailmansotaa ja höyrykattilat siirtyivät historiaan jo pian sen jälkeen.
Maailman meriliikenteen osuus ilmastopäästöistä on kolmen prosentin luokkaa. Se on kuitenkin kasvamassa. Meriliikenne on myös Pariisin ilmastosopimuksen ulkopuolella, joten sen säätely on alasta itsestään kiinni.
Itämeren ahtailla ja typpi- ja fosforipäästöjen vaivaamilla vesillä hiilidioksidipäästöt eivät ole ainoa ongelma. Itämeren suojelukomission Helcomin mukaan vuonna 2015 merillikenne aiheutti 342 000 tonnia typen oksidien päästöjä. Hiilidioksidipäästöt olivat 15 900 000 tonnia.
Purjelaivojen paluuseen lienee vielä pitkä matka – varsinkin jos mitään pakottavia kansainvälisiä sopimuksia ei ole. Pieniä yrityksiä kuitenkin. Turun ja Tukholman välillä liikennöivään Viking Graceen asennettiin suomalaisen Norsepowerin roottoripurje, joka pienentää aluksen hiilidioksidipäästöjä 900 tonnia vuodessa. Suuria moderneja matkustajalaivoja, rahtialuksista puhumattakaan ei Itämerellä kuitenkaan näy.
Jotain kuitenkin tapahtuu. Lontoossa on perustettu järjestö edistämään purjelaivojen – tai oikeastaan tuulilaivojen – uutta tulemista. International Windship Association kerää yhteen Norsepowerin kaltaisia uuden tuulimerenkulkualan yrityksiä.
Uutta tulemista odotellessa, voimme tietysti ihailla kaikkia Itämerellä purjehtivia vanhoja purjealuksia, ja toivottaa niiden tilauspurjehdustoiminnalle hyviä tuulia!